
Kuoppalan karjatila
Moro, olen Arto kuoppala ja tämä on kuoppalan tila. Ryhdyin isännäksi vuonna 1992, pienen karjatilan isäntänä oli helppo hymyillä. Oli lähestulkoon uusi talo, muutaman vuoden vanha navetta, vasta taloon muuttanut kuvankaunis morsian ja piha täynnä kohtuu tuoreita koneita ja terve hyvälaatuinen karja navetalla. Oli siinä parikymppisellä miehen alulla avaimet menestykseen. Vanhan isännän kanssa pistettiin tuulemaan, rahat kuluivat lisämaan ostoon, niin metsä kuin peltopuolella. Karjan jalostukseen kului rahaa , ihan kanadasta ja ranskasta hommattiin siementä uuteen parempaan karjaan. Kaikki oli todella hyvällä mallilla. No, reilut kymmenen vuotta isäntänä on kulunut. Ensimmäisen viiden vuoden kova rutistus hieman laantunui jäädessäni yksin tilanpidon kanssa. Isäukko sai aivoinfarktin ja hänestä ei juuri sen jälkeen enää avuksi ollut. Eikä tuo nykyinen kihlattuni Sarikaan maataloushommista välitä. Tekee omia töitänsä paikallisessa terveyskeskuksessa ja pitää huushollin asuttavana. Mutta ei voi sanoa ,että menisi huonostikkaan. Kesäisin minulla on maatalouskoulun harjoittelioita ja ympäri vuoden minulla käy apuna eräs luottomies joka tuli ensimmäisenä harjoittelijana minulle kesäksi töihin. Kova luotto Jarmoon ja hänen ideoihin uusien asioiden suhteen. Ilman häntä tilanne voisi olla jotenkin eri.
Mutta kerrotaanpa tietoja hieman tästä tilasta. Tila pyörii siis toisessa sukupolvessa, vielä ei ole sitä niin sanottua kolmatta sukupolvea edes suunnitteilla. Isäukko osti 80- luvun alussa loppuun palaneen maatilan josta alkoi rakentamaan uutta. 20 ha lähdettiin liikkeelle joista 4ha oli metsää, isä purki vanhan navetan ja rakensi uuden sekä huomattavasti isomman navetan edelliseen verraten. Meni vuosia ,ennenkuin navetta saatiin täyteen ja sopiva määrä hehtaareja ruokkimaan sinne sopiva karja. No mutta kuitenkin, siinä tilan kasvatuksen ohella rakennettiin myös uusi talo ja kun uusi saatiin asuinkelpoiseksi, vanha talo purettiin. Nimittäin ei oikeen ollut silmiä hivelevä näky kun vanha ränsistynyt hirsitalo oli uuden talon ikkunalasia vasten suurin piirtein.. Tilan siirtyessä minulle kera uudehkon talon ,navetan ja huikean 35ha turvin lisänä lähes uusi 705 valmetti ,täysin uusi massikan 20 leikkuupuimuri ja 10 vuotta vanha 590. Ensitöikseni rakennettiin iso konehalli ,johon sen aikaset koneet sopivat oikeinkin väljästi ja nykysetkin sopisi sisälle vielä kohtuudella jos ylimääräset rakennusromut ja varaosat heitettäisiin hallista mäkeen. Navettaan tehtiin jatkoa ja tällä hetkellä navetta vetää n30 lypsävää + nuoret. Latoon suunnitteilla laajempi kestokuivike pohjainen karsina ja hommata ulos uusi täysrehusiilo. Maata tosiaan tuli ensimmäisen 6 vuoden aikana lähes 130ha lisää. Joista metsää oli suurin osa. Peltoa on nyt 65ha ja metsää joku 75ha karkeasti. Urakointia harrastelin alkuvuosina kovalla kädellä ja talvet rapattiin metsästä lisätuloja. Joilla uusittiin koneita ja maksettiin velkoja, välillä touhu oli todella rohkeaa. Rahtipuinnin lopetin viime syksyyn, se oli isoin urakointi muoto tosi pitkään. Kylvö ja niitto myös, talvisin tuli aurailtua paikallisia metsäautoteitä suhteellisen hyvällä taksalla.. Mutta nyt tosiaan ylimääräiset urakoinnit jäänyt isoilta osin pois ja keskityn vain karjanpitoon ja tilan sekä emännän hyvänä pitämiseen. Kaivelin kameralta kuvia viimevuodelta ja samalla esittelisi tilan tärkeimmän kaluston.
Massey Ferguson 590, 1979, 12500h. Nykyisin lähinnä vain apevaunun edessä. Apehommat tulivat tilalle vasta tämän vuoden alussa, kun laitoin ihan täysin uuden trioletin apevaunun. Näitä ei suomessa vielä montaa olekkaan. Ostin sen yhden ulkomaan välittäjän kautta, kun kovasti kehui hintalaatusuhdetta ja nämä kotimaassa myytävät ei oikein yksikään kiinnostanut. Massikkaan palatakseni lupasin tämän massikan palkkana tämän kesän suurelle opiskelija lupaukselle rahan sijaan. Joten parempikuntoisen ja uudemman traktorin etsintään joutuu jossain vaiheessa kesää ja syksyä.

Valmet 705 + James190 ,1989, 11000h. Tämä traktori oli isäukon ensimmäinen uutena ostettu traktori, autocontrol nostolaite ja sähköinen pikavaihde kera nelivedon sekä etukuormaimen toi suuren helpotuksen sen aikaisiin töihin. Metsäominaisuudet oli myös suurta herkkua verraten vanhaan takavetomassikkaan. Tosi paljon urakkaa nähnyt valmetti, monet peltopalaset on tällä raivattu ,vähällä tämä ei ole päässyt eikä tule jatkossakaan pääsemään. Todellinen luottopeli ,oli pakkanen mikä tahansa tai tilanne mikä hyvänsä on tähän voinut aina luottaa. Isäukko haluais viedä tämän mukanansa hautaan, sillä kuulemma sieltäkin pois selviäisi.

Valmet 805 + triman kuormain, 1991, 8800h. Tämän traktorin minä ostin vähän käytettynä ja parivuotta vanhana. Tämän hetkinen ykkös traktori jolla tehdään kaikki raskaimmat työt. Tämä oli tullessaan kovaa valuuttaa urakonnissa, niittomurskaukset , rehunajo, lietteen levitys ja kylvö oli tämän koneen urakoinnin ykköshommat. Nykyisin hieman on osat vaihtuneet, kun toimenkuvat tilalla ovat muuttuneet. Tämä esiintyikin jo ensimmäisessä kuvassa ,mutta toinen kuva alkuun tuskin haittaa.

Deutz-Fahr DX4.30, 1989, 3500h. Tämän ostin 5 vuotta sitten tilan pienimpiin hommiin. Tämä oli tosi edullinen ,sillä tämä tietenkin mukaan tarttui. Kun olin 805 urakoimassa, tämä oli isännän käytössä tilan omissa töissä. Pikku näppärä, erittäin ketterä. Tämä mahtuu massikan tapaan navettaan, eli tämä on varmaan sitten seuraava apemyllyn pyörittämiseen tarkoitettu traktori. Tällä on viimevuosina lähinnä vaan kylvetty ja kääritty paalit + muut pikkuhommat.

Loppuun vielä kuvia hieman keväältä. Kuviin onnistui vangitsemaan myös naapurin jorman kalustoa, kun hän kävi hallilla jutulla. Hänelle olen vuosien saatossa tehnyt paljolti urakkaa sillä välin kun hän keskittyi toiminnan laajentamiseen. Hänellä on täysin uusi pihatto kaikkine nykyaikaisine herkkuineen ja uusine koneineen. Enään ei minun koneiden koko piisaa hänelle urakointiin ,muutakun hätätapauksissa. Tosin en paljoa enään kerkiäisikään. Olen minä rehunteossa apuna ollut ,kärrymiehenä käynyt mikäli ollaan oman tilan rehut saatu tehtyä häntä aiemmin.







Tästäpä lähtee maatilan uusin plogi pyörimään, toivottavasti tämän kanssa jaksais värkätä mahdollisimman pitkään.