Baltialaisen saaren tarina

[Tomppa82]

Tomppa terve, oon jo pitkään pohtinu, että alkaisin jonkinlaista farmiblogia ja tarinaa vääntämään, ajatuksella että jonkinlainen juoni antaisi tuohon pelaamiseen itselle enemmän mielenkiintoa. Koska omaan semmoisen "Juha Vuorismaisen" mielikuvituksen, päätin että antaa palaa, ei tässä kovin korkealta putoa.

Tästä tulee tarkoituksella kirjamainen, antakaa noottia jos tuntuu pahalta, tai olkaa antamatta ja jättäkää lukematta.

Stoori alkaa melko(tosi)pitkällä yksin puhelulla, kuvia tulee valitettavasti vasta viikkojen päästä, huomena alkaa IRL loma ja sinä aikana kone ei tasan tarkkaan aukea. Koittakaa kestää

Luku 1; Pojasta Mieheksi

Lähdin maatalousopiston työharjoitteluun Middenmeeriin, Hollantiin karjatilalle. Samalle tilalle tuli Baltialaiselta saarelta (Tämä tulee pysymäänkin vain "Baltialaisena saatana, koska en osaa Viroa enkä halua osata ruotsia.toim.huom.) harjoitteluun 16 vuotiaat jään siniset silmät ja hiekan ruskeat hiukset.
Silmien nimi oli Jessica.Harjoittelu sujui hienosti ja meillä kemiat synkkasi.Mullakin on siniset silmät, ja tällä hetkellä meillä asustelee 7 kappaletta sinisiä silmäpareja.

Harjoittelusta himaan taskussa osoite, puhelinnumero, muutama valokuva ja piukat kassit, paikalliset makkarat ja juustot on nimittäin erinomaisia

-Mitä??Ei täältä mihinkään saarelle kotiutuslitteraa saa. Poistukaa.
Itte jouduin ostamaan laivalipun. No, nyt on pakollinen asevelvollisuus suoritettu ja herra kersantin näkkileipäkiintiö pitkäksi aikaa täytetty. Pääsinpä sentään valtion piikkiin Kouvolasta Helsinkiin, ei muuta kun matka-vekan lipputiskin kautta satamaan ja farewell, Finland.

Satamassa oli vähän kriisintynkää kun ei tällä 6:n Saksalla meinannut päästä tullista läpi, vastapelurin 4:n englanti ei paljoa enempää auttanut. Vielä vähemmän asiat eteni kummankin omalla äidinkielellä. Ainakin se tullimies sai pikakurssin suomalaisista kirosanoista, minäkin opin paikallisia voimasanoja, kuten myöhemmin ilmeni. Se tulli mies on nykyään mun pikkusiskon kanssa naimisissa, osaa jo suomeksi muutakin kuin kirosanoja. Vaikeuksien kautta voittoon ja tutustumaan tulevaan kotiin ja puolisoon.

Ensimmäisenä merkille pantavana asiana uudessa kodissa oli haju. Jos pari possua tuoksahtaa, 1800 sikaa löyhkää. Vuosituhannen vaihteessa ei vielä ollut nuo eläintalot tämän päivän tasolla. En siis toki joutunut siellä sikalassa asumaan vaikka siellä paljon aikaa vietinkin mutta torppa oli siinä 200 metrin päässä. Tuuletushan toimi vielä siihen aikaan ikkunoita avaamalla.
Sikojen lisäksi oli 120 emolehmää ja vasikoita meni sijoitukseen suuret määrät vuodessa.
Peltoa oli omia vain 40 hehtaaria, mutta muu perhe oli yhteistoiminnassa tämän tilan kanssa.
Sitten eräs sankari keksi 2005 tuoda ja tarhata villisikoja, jotka toivat sikaruton ja röhkijät pistettiin kylmäksi ja poltettiin paikallisella valimolla. Tänäkin päivänä on ehdoton sikakielto koko saarella. Sikalat purettiin ja paikat raivattiin pelloiksi jotka myytiin naapurille myöhemmin. Työt väheni tilalla kun nuo vanhuksetkin oli vielä täysillä touhuissa mukana, joten mä läksin Ponssen koppiin painelemaan sahan nappia, jota teen satunnaisesti tänäpäivänä vieläkin.
2008 tuli sitten uutta verta karjanjalostukseen eräältä toiselta saarelta ja bse.. taas haisi palanut karva valimon piipun päässä.
Mietittiin että mitähän sitten? Pelastajaksi tuli biokaasulaitos, johon saatiin nurmen toimitussopimus, joka on vielä tänä päivänäkin merkittävä tulonlähde. Lisänä oli hieman kauroja paikalliselle hevostelijalle ja koneurakointia,saatiin ahaa elämys että jos ei kerran sikaa tai nautaa saa paikallisena tuotantona niin perkele; lampaat on helppoja ja halpoja ylläpitää ja siitä vois vähän saada myydessä rahaakin, kun vaan opettaa ihmisille, ettei se lammas villalta maistu kun leikkaa kaiken kovan rasvan pois, marinoi sen kunnolla valkosipulilla, yrteillä ja vahvalla punaviinillä, käärii paperiin ja heittää maamonttuun ja hiiliä päälle. Ja muistaa siinä syödessä nauttia sitä Marinadia ilman yrttejä ja valkosipulia.
Arvatkaas mikä on tän saaren kansallisruoka

Nyt kun on vauhtiin päästy Niin, let the story go on vai pidänkö saaren tapahtumat vain omana tietonani?

[Traktorimies_]

Mielenkiintoinen aloitus, jatkoa vaan tulemaan.

[Tomppa82]

Mielenkiintoinen aloitus, jatkoa vaan tulemaan.

Tuleehan sitä. Tai oli tulossa jo. Naputtelin tässä murskaa vahtiessa jo pitkät litaniat mutta en arvannu että tässä on vähän sama ongelma kuin itse pelissäkin, täytyy tallentaa usein. Tällä hetkellä runosuoni sykkii pelkkää sensuroitua tekstiä niin yritetään huomenna uudestaan.

[Tomppa82]

Luku 2; Go BIG or go Down

Eletään nykyhetkeä, eli puintiaikaa 2020. Ollaan kolmatta vuotta tilallisia, niin on ehkä aika muistella menneitä ja avata tätä meidän tilanpidon ajatusmallia aloituksesta nykyhetkeen.

Toukokuu -17, paikallinen pankki, läsnä minä, Jessica, Appiukko (nimi muutettu), paikallinen notaari ja tuomari kaupanvahvistajina sekä pankin henkilöstöä. Jännittää aivan perkeleesti, hiiret juoksee pitkin selkärankaa. Hikoiluttaa. Ei hemmetti, mä olen jo kolmesti ollu mukana synnytyslaitoksella ja tarvinnu vissiin enemmän niitä hengitysharjotuksia ja muuta "vauvahömppää", niinkun ne ei vielä isät sanoo.
Ilokaasu on varmasti jonkun esikoistaan odottavan isän keksintö. Tänään ollaan tekemässä kauppakirjaa ja semmonen pikkunen hihityshenkäys tekis kyllä nyt gutaa, vaikka olen jo 17 vuotta ollu tiukasti mukana toiminnassa ja tiedän tasan tarkkaan kaiken mitä pitää tietää ja hemmetisti semmostakin minkä tietämyksestä ei ole mitään hyötyä. Esimerkiks että sen viimesen pystyssä olevan sikalan räystäät alkaa olla vaihtokunnossa...

No mutta juu, housuun kusematta selvittiin ja nimet saatiin paperiin, puvun housutkin oli onneksi vaimon vaatimuksesta mustat niin en näyttäny ihan housuun kusseelta vaikka varmaan 3 litraa kymmenistä hikeä irtoskin. Onneks en laittanu niitä harmaita niinku eka meinasin kun eihän tässä nyt hautajaisiin oltu lähdössä.

Mutta joo liirumlaarum ja sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa. Saatiin semmoinen henkihieverissä oleva 14 hehtaarin maatilkku muutamalla kymmenellä lampaalla ja tyhjällä navetalla ja sikalalla varustettuna. Ihan kohtalaisella ja hyväkuntoisella, joskin vanhahtavalla (osittain ikälopulla) konekalustolla. Eipä tällä kuuhun mennä, vai mennäänkö, sitä hieman illallispöydässä pohdittiin. Kysyin että uskalletaanko me lähteä ottamaan hirveitä riskejä kolmen lapsen kanssa. Neljän, tuli vastaus. Jessicalla ainakin oli TAAS suunnitelma go BIG. Ei kait siinä. Onneksi se järvi ei soutamalla kulu ja isännän tikkejä saa kun osaa sopivan kokoisella viskipullolla pyytää.
Mennäänp#%&@le, kun on kerran kelkkaan hypätty. Tulihan meille kumminkin se kaasulaitoksen toimitussopimus ja tarvittava kalusto ja mä oon sitä jo monta vuotta hoidellu. Samaten on urakointi, ja onhan mulla sitten se ponssenkoppi, mihin paeta pahaa maailmaa, puita ei tartte nöyristellä kun nakkaa h7:n tyvelle ja oikeen käden peukalolla näppää etummaista kylkitattia ylöspäin alkaa puru lentää.

Käytiin lankomiehen kanssa illalla saunomassa ja tehtiin suunnitelma, minä meen pankkiin heti kohta aamusta ja vänkään lainaa. Isoa lainaa. Otettiin vähän Uwen (Jessican isoisä) tekemää sahtia ja saunottiin ja suunniteltiin. En vaan muista mitä, eikä muista tullimieskään.

Aamulla sitten pankkiin ja johtajan juttusille, aikeena ostaa muutama 10 emoa ja alkaa taas hiukan piristää saaren maitotuotantoa, sitä varten toki tarvitsis hiukan lisärahoitusta pellon ostoon, myyjät oli jo tiedossa, naapurit jotka oli noita meijän sikalanpohjia ja muita odotelleet pakkomyyntien aikaan, suostuivat yksillä puheilla saunan lauteella myymään takasin, samaan hintaan.

Tuli passitus aulaan odottamaan kun herra pankinjohtaja otti parit varmistus puhelut, noin puolentunnin päästä takasin. Taas kerran hatunnosto vaimolle kaukonäköisyydestä, babywipesit imee erittäin tehokkaasti hikeä kymmenistä. Sitte sinne leijonan luolaan;

-Paljonko?
-semmonen 460 tuhatta on laskettu että tarttis alkuun pääsyyn.
- ei riitä. Vakuudet riittää 860 tuhanteen, otatte sen ja pistätte rullaamaan. Nimet tohon.

Että sellattis. Rahathan ei kokonaisuudessaan koskaan tilille tullu, vaan niitä kaupanteon yhteydessä sitten vain siirreltiin myyjien tilille pankin vakuuskassasta. Harmi. Olis ollu nätti tilitosite, melekeen miljonäärimaajussi, vaikkakin velkarahalla

Mutta siitä se lähti, homma turpoamaan samallalailla kuin Jessican maha, emot tuli tiineenä Suomesta laivattuna, navetta oli muuten kunnossa mutta maitoputket, tykyttimet,tilatankki, kompressori ja ties mitä lie pikkutilsaa lisäksi piti laitella. Onneks tuo juottopuoli oli kaukalolla ja kiinteässä vesiverkossa niin riitti että torppasulun ja navetan välisen johdon huuhteli sitruunahapolla ja laski muutaman kerran altaan täyteen ja tyhjäksi, sen jälkeen oli jo eläinlääkärin näytteen mukaan puhdas vesi. Ja onneksi kantava lehmä on myös ummessa, kerettiin se maidonkäsittely koneisto myös saattaa toimintakuntoon, vaikka elikot vähän välillä toimintaa tarkkailemassa olivatkin.
Että GO BIG DUDE

Eka vuoden jälkeen oltiin saatu hankittua menetyt hehtaarin takaisin mutta oltiin kaukana entisestä loistosta, Uwe heitti homman jäähdyttelystä täysin stoppiin ja sanoi että "yrittäkää lapset lapset saada rahat edes kahteen peltoon ja vuokratkaa loput" noh, kauniita sanoja, jonkun mielestä 2 kappaletta 30 puolivälin ylittäneitä on vielä lapsia.. Saatiin rahat, ostettiin pelloista isoimmat ja vuokrattiin 2 pienempää, 3 vuotta, tai no nyt enää 2, aikaa lunastaa itselle tai pankki ottaa ne vakuutena hallintaansa. Ei tunnu tällä hetkellä edes haasteelta.

Tänään lehmiä on 78 kappaletta, aika hyvin sikäli että nämä saapuneet 20 emoa on ainoat jotka on tiinehtyneet, lampaita on taas 143 kappaletta, suurin osa niistä on menevä rosvopaistimonttuun, yhä vieläkin täällä lammas maistuu, saatoin antaa hyvä marinadiohjeen
Osasta keräillään villat, koska tämä saaren väki alkaa mummoutua ja alkaa se "karstaa-kehrää-kudo villasukka tai-pipo" keskustelu tuolla talvitorilla herätä henkiin.

Niin joo ja sitä peltoa on tänä päivänä reipas 50 hehtaaria omaa ja noi 2 vuokrapalaa päälle. On tässä vielä matkaa Mr.Bigiksi mutta hei, onhan meillä vielä aikaa, eiks Jeh.

Sen verran vielä on tässä lopuksi pakko mainita, tänne jonkun tuulen mukana kantautui jotakin jäätävän sitkeää paskaruohoa, ei ole lähteny ruiskuttamalla mihinkään ainakaan nurmilta tai ohrasta. Saatiin vähän konsultaatio apua ja päätettiin kokeilla, soijapapua on nyt pellot täynnä ja ruiskutus silloin, kun pavusta on kaikki kukinnot lähteneet ja palot on vielä niin kovaa varressa kiinni että sietää melkein kaksin käsin kiskoa, ennemmin lähtee juurineen kuin luovuttaa. pojat kävi tuossa dronella vähän kuvailemassa kun ruiskuttelin tuota jokivarren lohkoa, voi olla Hardi vähän ahtaalla. Tai ainakin allekirjoittanutta hirvitti.

Toisena tulokkaana näille seutuville otettiin suurimokaura kokeiluun pienenä eränä, laitetaan laivaan ja siitä vissiin suomeen, jos laatu passaa niin olisi näppärä, aikainen lajike, noi rehut vasta pohtii että pitäiskö työntää röyhyä korren päästä niin nämä suurimolajikkeet aloittaa tuleentumisen.

Suurimoa kun ei voi kuivaamatta merelle päästää (se saattaa tuo meri-ilma saada yhteyttämisen lähtemään käyntiin ja DON-arvot(kauran kuoreen iskevä homesieni) nousuun) niin kuivaajasta on kauppa jo lyöty lukkoon, jos ei sikalanpohjan ohrat kerkiä ne työnnetään puskukoneella aumaan ja adios. samaten uudesta navetasta on kauppa jo sovittuna. Tulee robottiruokkija, ilmaisen sitten paremmin kuvien kera nuo omat tunteeni apevaunuruokintaan.

Tulipa taas tarinaa jotain fiktioo, jotain faktaa, toivottavasti edes joku jaksaa lueskella. Tai sitten mä vaan naputtelen omaksi huvikseni. Kaikki käy. IRL joutuubista Hurriganesin Love me only livenä

[jusanteri]

Jatkoa vuan.

[Tomppa82]

joopajoo, tein semmosen oikein kuvien kera päivityksen ja sitten tämä paska 3 tunnin touhun jälkeen hukkaa kaiken. ei vittu. tallentaa ei voi kun hukkaa kuvat . ei vittu.. kyllä on niin paskaa että olkooot farmiblogit. vittu.