Kuljetus Hietamaa Oy

[RehuriFin]

Päivää niin, että oikeen pätkähtääpi! Mikko Hietamaa 34v rekkailija Kokkolasta palveluksessanne. Elikkästä tosiaan olen ammattipätevyyden omaava kuljettaja Kokkolasta ja omistan oman tallin sekä tallin täytteenä Scania 140:mpin kuorma-auton. Oon intissä kortin ajanut ja intistä pääsyn jälkeen kymmenisen vuotta ajanut lukuisille eri yhtiöille. Oman tallini ostin nelisen vuotta sitten eli kolmikymppisenä ja tuolloin omistin jo ennen omaa tallia joskus muinoin harrastelu ja entisöinti projektiksi ostetun Volvo f88:sin, jolla olen jopa ihan keikkaa tehnyt kun sen neljän vuoden aikana entisöin työkuntoon.

Itseasiassa tähän väliin voisinkin mainita, että entinen Volvoni lähti vaihdossa nykyiseen Scaniaan noin vajaat kaksi viikkoa sitten. Sen verran tästä toiminnastani vielä kerron, että olen siis itsenäinen yrittäjä ollut sen neljä vuotta, jonka aikaa olen tallin omistanut ja omien ajojeni ohessa ajan aliurakoitsijana DHL:llälle.




Mutta hypätäänpä sitten itse asiaan.

Tämän päivän lastina olisi siis neljä kookkaahkoa lavallista dynamiittia Varkauteen. Ensimmäisen kuvan tarjoaa riistakamera tienposkessa.



Seuraavat kolme räpsyä on GoPro kameroiden avulla otettu. Sellainen hassu juttu kävi jokunen vuosi takaperin kun sukulaisilta sain synttäreinäni kolme eri GoPro kameraa, kun eivät olleet osanneet odottaa, että kukin antaisi saman lahjan .







Kyyjärven kohdalla rupesi kusettamaan niin perkeleesti, että ajattelin pysäyttää, kun ei niin hirviästi tuota liikennettäkään ole näin aamuyön tunteina.



Kävin siirtämässä pressussa roikkuvaa GoPro:ta sen parikymmentä senttimetriä edemmäs.

Sellainen alku nyt tälle tarinalle. Laitelkaahan kommenttia ja mielipiteitä onko jatkamisen arvoista tarinaa vai kannattaako lopettaa heti alkutekijöihinsä?

Seuraavaan kertaan se on hellurei !

[MaPa]

Ehdottomsti jatkoa kun ei näitä ets2 blogejakaan ei ole hetkeen näkyny! Ja muutes pirun hieno Scania vaikka kyllä se f88 Volvo vie sen mennen tullen

[valmetti 1502 t]

Jatkoon vaan. Tosiaan kun ei näitä blogeja ole kauheasti. Kyllä se Saniainen vie Volvon. Mutta volvo olis kiva nähhä.

[RehuriFin]

Päivitys 1!

Hellurei ja kiitoksia lämpimästä vastaanotosta . Kuinkas sopivasti sattuikin, että pyydettiin kuvaa Volvosta sillä kaavailin tämän ensimmäisen päivityksen tribuutiksi ensimmäisen nupin muistolle.

Siinäpä sitä olisi sitten vanha kuva Volvosta upouuden hallin pihassa neljä vuotta sitten. Tuolloin oli sen verran entisöity jo, että tieliikenne lailliseksi sen sain rekisteröityä. Avataanpa vähän tuon Volvon taustaa...Eli kyseessä siis vanha Polar Express suomi yhtiön auto, joka eläkkeelle jäätyään päätyi harrastelijalle ja tämän yllättäin kuoltua auto-onnettomuudessa, tulin minä kuvioihin juuri 18 täyttäneenä ja innoissani täysi ikäisyydestä ja ostin sen sitten projektiksi 43 500€ sieltä kuolinpesästä. Noh, sittenpä tulla pärähti velvollisuus mennä inttiin, mutta jokaisella lomalla en perus tarpeiden ylläpidon lisäksi muuta tehnytkään, kuin värkkäsin nuppia konehallissa yhden tuolloin isäni tuttavan metsä-auton kuljettajan tontilla.

Intin läpi käytyäni oli minulla taskussa sekä yhdistelmä kortti, että tavalinen kuorma-auto kortti. Niimpä aloin ajamaan kymmeneksi vuodeksi paikallisille firmoille ja sittemmin Volvo jäänyt huomiotta, mutta ostettuani oman hallin palkkarahoillani heräsi innostus ja tosiasiassa myös pakon omainen tarve viedä vollen kunnostus loppuun. Ja niimpä ensimmäisen vuoden ajelin oman yhtiön piikkiin vuokratulla nupilla ja kunnostelin Volvoa noin kolme vuotta + 1 vuosi intin aikana lomilla tekee 4 vuotta kunnostamista ja entisöintiä. Nyt viimeisenä vuotenaan Volvo on ollut ajossa koko vuoden täysin kunnostettuna ja entisöitynä, sillä oman yrityksen tulot eivät pölähdä tilille vain pyhästä hengestä. Sitten tuossa pari kuukautta takaperin löysin Liettuasta omiin tarkoituksiini käytännöllisenpänä tuon 140 superi Scanian ja tein sydäntä särkevän päätöksen lähettää uskollisen ja parhaana entisöinti projektina toimineen Volvoni maailmalle ja tilalle tuli Scania Liettuasta.



Parin vuoden takaiset kuvat riistakameran takaa kun tein entisöinnin puolessavälissä kokeeksi keikan Freja logisticsille nähdäkseni miten hyvin entisöity nuppini vetäisi kärryä.





Nämä kuvat ovatkin jo sitten tämän vuoden puolelta alkukesästä keikalta. Tosin lastia tai kohdetta en nyt satu muistamaan .





Pysäytin pientareelle käydäkseni kusella ja nappasin samalla kuvan kauniista joki maisemasta.



Viitasaarelta, jossa asusteleva serkkuni nappasi tämän kuvan.



Tämän taasen takaa Kuopiossa perässäni tullut entinen työkaveri.



Sama työkaveri seurasi keskustaan ja nappasi vielä nämä pari kuvaa, kun lähdin DHL:n aliurakointi keikkaa heittämään Poriin. Seuraavassa liittymässä tiemme erosivat jälleen.





Ja tämän nappasin itse Porissa seuraavan lastin lastausta odotellessa.

Semmoinen vähän jytkympi päivitys näin alkuun. Yritän pitää tulevaisuudessa lyhempinä nämä, että ihmiset jaksaa lukeakkin.

Se olisi huomiseen päivitykseen saakka taas heipä hei.

PS: Ihan ettei itseltänikin moti lopahda niin jos entisten plogien ylläpitäjiä lukee tätä niin toivoisin hieman kilpailijoita ettei täysin yksinpuheluksi mene tämä ja siksi rohkaisenkin teitä myös jatkamaan .

[RehuriFin]

Päivitys 2!

Hepsistä hoi se on Mikko H täälä jälleen moi. Ajopäiväbloginihan on päivittäin päivittyvä ja jälleen olisi uuden päivityksen vuoro. Tosiaan tällä erää jatketaan siitä mihin aloitusviestissä lopetettiin eli dynamiitti keikka Varkauteen. Perille päästiin ilman sen suurempia kommelluksia ja rahaa kilahti jälleen yrityksen tilille noin sen 1503€. Siinä pientä sekaannusta sattui seuraavaksi sovitun keikan kanssa, mutta jos haluat tietää mitä tapahtui niin se selviää avaamalla tuon piilolootan tuossa alla .

Kuten yllä mainittiin niin Varkauteen saavuttiin ajoissa ja ehjin nahoin. Vähän ennen kaupungin rajaa pirautin pikkusiskolleni, joka asuu Varkauden keskustassa ja pyysin jos se tulisi otteleen kuvia kadun varteen. Siskohan suostu ilomielin ja nappas järkkärinsä ja tuli vastaan.


Hetkeksi hänen huomionsa herpaantui ja nappasi kuvan poliisiautosta, joka oli kääntymässä minun suuntaani viereisestä risteyksestä.



Poliisin mentyä ohitseni siskoni otti jälleen kuvan meikäläisen ajokista.



Seuraavat kolme otosta ovat omiani kohteen pihasta.







Paperihommien jälkeen ilta alkoi käymään päälle ja vaikka tunnit ei vielä tulleetkaan täyteen niin ei hirveästi huvittanut lähteä yöksi tien päälle, joten painelin suoraan Varkaudesta illaksi Joensuuhun ihmettelemään Renault kauppiaan vaihdokkeja. Sain kaupalta poikkeusluvan yöpyä heidän pihassaan.





Heti aikaisin aamusta rupesin järjestämään itselleni uutta keikkaa ja sellainen löytyikin paikalliselta sahalta. Rahtinani olisi siis tyhjiä kuormalavoja Turkuun.





Täällä sitä ollaan sahan pihassa.



Mutta sitten kun menin käymään kopilla niin kuulin huonoja uutisia. Ajojärjestelijällä oli käynyt kömmähdys ja olikin lähettänyt minulle tarkoitetun rahdin 10 minuuttia aiemmin lähteneen auton mukaan.



Onneksi he saivat minulle järjestettyä korvaavan keikan Joensuun keskustasta Kristiinankaupunkiin. Lähdin siis ajelemaan takaisin keskustaa päin.



Varkaudessa ollessani nappasin siskon koiran mukaani viikoksi ikään kuin matkaseuraksi, ettei olisi niin yksinäistä näillä vilkkailla teillä.



Seuraava pysäkki Joensuun keskusta, Danish crownin lastauslaituri.









Huomasin siinä ympäri katsellessani, että olin takaisin Renault liikkeen luona koska lastauspaikka oli aivan kauppiasta vastapäätä.



Sitten navigaattoriin kohteen osoite ja suunta kohti Kristiinankaupunkia.



Polttoainemittari näytti vajaata puolta tankillista, joten päädyin pysähtymään ensimmäiselle tankkauspisteelle Joensuun ulkopuolella. Siinä samalla kävin jotain pientä aamupalaa haukkaamassa kioskilta ja ostin vähän jotain syötävää myös koiralle.







Tuli siinä myös jutusteltua kioskin pitäjän kanssa ku sattu olemaan tupakka tauolla siinä pihalla.



Jaahas oisko sitten taas aika lähtee takas tien päälle?







Tuli kollega vastaan DSV:n kärry perässä. Vähän uudempi oli hänen ajokkinsa mitä tämä omani.



Sitten tuli puhelu toiselta perheenjäseneltä, nimittäin pari vuotta nuorempi veljeni (samalla alalla työskentelevä) soitteli, että hänen hallinsa oli syttynyt palamaan ja romahtanut ja, että kuulemma vakuutusyhtiö ei sitä suostu korvaamaan syystä taikka toisesta. Ehdotteli siinä, että mitäpä jos lyötäisiin viisaat päämme yhteen ja otettaisiin lainaa, että voimme laajentaa minun talliani ja sitten ruveta yhtiöksi. Rupesin siinä sitten tuumailemaan asiaa, mutta sanoin etten vielä tiedä kun itsellänikin on vielä noin 93 000€ lainaa meidän talosta jäljellä maksettavaksi ja että tallin laajentaminen tulisi maksamaan vähintään 180 000€. Lupasin ottaa ehdotuksen harkintaan kun saisin talon lainoja lyhemmiksi. Veli puolestaan ajaa nyt tallittomana omalla kalustollaan urakoijana lähimmälle paikalliselle yritykselle, joka hänen kulmillaan on.





Tuli ajettua niin pitkään putkeen kuin tunnit salli, mutta raja tulee joskus vastaan ja oli pysäytettävä jälleen Totalin asemalle tuutimaan.

Vaan tulipahan taas turinoitua. Tälllä hetkellä lepäilen auton pedillä ja mietiskelen vielä veljen ehdotusta. Laittakaahan omia mielipiteitänne kommentteihin mitä teidän mielestä olisi järkevää tehdä tässä tilanteessa. Mikko H kiittää ja kuittaa tältä iltaa ja se on jälleen huomiseen päivitykseen saakka heipodei .

[MaPa]

Laajennusta vaan

[RehuriFin]

Päivitys 3!

Heissuliveissan hyvät lukijat ja tervetuloa takaisin päivittäisen ajopäiväblogini pariin. Tässä päivityksessä käsitellään edellisessä päivityksessä kesken jäänyt keikka Kristiinankaupunkiin. En tullut maininneeksi viime päivityksessä, mutta lastinamme oli siis 6 laatikollista mattoja. Myöskin monikaan teistä ei ehkä huomannut, mutta edellis päivityksessä tarkimmat lukijat saattavat huomata pieniä eroja autossani ja kerron nyt niille, jotka eivät huomanneet. Kävin sillloin Varkaudessa ollessani maalauttamassa taka lokasuojat rekan värisiksi sekä vaihdoin myös kuraläpät takaa ja ostin jotain muuta pientä hyttiin viihtymisen lisäämiseksi.


Mutta jo riittää jorinat ja hypätään itse tämänkertaiseen tarinaan.

Asetin kellon herättämään aikaisin aamulla ja lähdin taas tien päälle. Tulin myös myönteiseen lopputulokseen veljeni ehdotuksen suhteen ja laitoin aamulla molempien nimiin lainahakemuksen. Minulle tosin jäi suurempi puolisko maksettavaksi, mutta olkoon . Sitten pirauttelin tutuille rakentajille Kokkolaan ja tilasin hallin laajennuksen. Ikävä kyllä nykyistä halliani ei voinut sen pahemmin laajentaa, joten se täytyi lyödä maantasalle ja rakentaa uusi kolmipaikkainen halli tilalle. Tämä tietää sitä, ettei kotikulmille ole hetkeen asiaa...



Kas kas! Lähestymme Viitasaarta siitä kohtaa, jossa ensimmäisen päivityksen kuvan serkkuni nappasi.



Tuli vaihdettua seinän valotaulukin tuollaseen vähän astetta komiampaan .









Alajärven popsahtaessa navigaattoriin olin jo pienen tauon tarpeessa ja siskoni koirakin tarvitsi jo pientä jaloittelua.



Pysähdyimme pitämään breikkiä Alajärven Lidlin pihaan.



Vartin jaloittelun ja kahvin juonnin jälkeen piti jälleen painua baanalle.









Toivottavasti tämä ei ole liian yksitoikkoista katsella näitä sisäkuvia, mutta GoProt unohtuivat siskon luokse kun kävin hakemassa koiran .



Koirasta puheenollen se rupesi vinkumaan ja vääntelehtimään siihen malliin, että päätin pysäyttää tien varteen kusettamaan sitä.



Katselin siinä sitten ympärilleni sillä välin kun koira hoiti hommiaan.





Tuossa tosiaan nyt kuva niistä maalatuista lokareista sekä uusista roiskeläpistä niile, jotka eivät näitä jo edellisellä kerralla huomanneet.



Alkuperäisellä nopeammalla reitilläni oli käynyt isohko liikenneonnettomuus, joten jouduin kiertämään hieman pidempää reittiä Vaasan kautta.



Keskustassa...



Nokka kohti vanhaa Vaasaa.



Viljatkin rupeaa jo aikalailla kypsiltä näyttämään. Kohta varmaan ois puintikelitkin .





Kristiinankaupunki senkuin lähenee.



Melkein perillä.



Ja perillä ollaan! Olivat näemmä sahalle tilannet mattoja työmaa koppeihin mukavuuden lisäämiseksi.







Kävin vähän kiertelemässä Kristiinankaupungin keskustassa.



On kyllä hienoa parkkeeraus seuraa. Tähän on hyvä parkkeerata kahville.





free image hosting site

Semmoista jupinaa tällä kertaa. Tallin ollessa uudelleenrakennettavana tarvitsen jonkun pidemmän keikan kuluttaakseni aikaa. Rupesin miettimään keikkaa ulkomaille, mutta se jää ensikerran huoleksi mihin tästä jatketaan.

Ja tämän päivityken yhteyteen jätän pienen äänestyksen, jotta joka kerta ei vaadita kommentteja (Vaikka enhän minä kommentointiakaan kiellä )

E: Tai sitten en laita äänestystä kun en löydä mistä se laitetaan...

[RehuriFin]

Väliaika tiedote!

Blogi on nyt hetkellisesti noin viikon verran jäissä, koska peliratti jäi pois muuttokuormasta ja saan sen haettua vasta tulevana viikonloppuna. Siihen saakka ei nyt Ets2:sta pysty oikeen pelailemaan kun toi näppäimistöllä kyseisen pelin pelaaminen on aivan umpiperseestä.

[RehuriFin]

Päivitys 4!

Heipä hei pitkästä aikaa! Edellisestä päivityksestä on kohta jotakuinkin pari kuukautta aikaa ja tässä välillä on tullut ajeltua niin ulkomailla, kuin kotimaassakin. Lisäksi uudistettu tallini valmistui juuri viimeviikon maanantaina ja nyt sitten omistetaan uusi ja hieno kolmipaikkainen talli . Veljeni tulee ajamaan parin viikon päästä minulle kunhan saa itsensä irtisanottua nykyisestä firmastaan, jossa hän ajaa urakoitsijana.

Mutta eipäs nyt lätistä sen enempää kun ketään varmaan veljeni hommat kiinnosta . Niin että eikös hypätä kuviin ja minun touhuihini?

Siinä se nyt on koko komeudessaan uusi halli. On se vaan kaunista katseltavaa.



Vaimo nappas minusta kuvan ajokkini ratissa kun päräytin Scanian käyntiin, että ehtii moottori lämmetä ennen lähtöä.



Kävin moottorin lämmetessä näpsimässä muutamat yleiskuvat uusista sisätiloista hallissa.







Ja sitten lastauspaikalta kuvaa. Eli tänään kuljetetaan 6 isoa laatikkoa mattoja Göteborgiin, Ruotsiin.



Lasti kyytissä ja nokka kohti Vaasaa, josta lautalla Uumajaan, Ruotsiin.





Eipä siinä kauaa tarvinut ajella, kun Vaasa jo häämötti horisontissa.



Ihan en vihreillä valoilla kerennyt mennä.



Lopulta valo vaihtui ja päästiin jatkamaan kohti Vaasan keskustaa.





Löytyihän se satamakin lopulta.



Siskoni koira pitää jälleen matkaseuraa, koska siskoni lähti työmatkalle Ameriikaan kuvaamaan jonkun tuttunsa häitä. Ja valaistakseni hieman niin sikoni on ammatiltaan valokuvaaja ja ulkomaan reissu on siis puhtaasti bisnesmatka.



Ennen hyttiini menoa nappasin vielä kuvan Scaniasta parkissa ja otin samalla muutamat räpsyt muista kanssamatkustajien ajokeista. Täytyy kysyä julkaisuluvat sitten kuskien pöydässä tuolla buffetin puolella.

Semmoinen pikku päikkäri tähän väliin. Iltapäivällä tulee vielä toinen päivitys kun ajetaan keikka loppuun.

Kiitoksia lukeneille ja muistakaahan kommentoida, ettei ihan yksin tarvisi höpötellä täällä ja kertokaa toki ihmeessä jos mieleen tulee parannusehdotuksia. Mikko H kiittää ja kuittaa ja lähtee nyt nauttimaan laivan buffetin antimista, joten nähdään Ruotsin puolella ja siihen saakka se on hellurei .

[MaPa]

Jes! Vihdoin tämäkin jatkuu. Pitää lukea kun koulustaei pääsee

[nevapoika 1245]

tosi hyvää blokia

[RehuriFin]

Päivitys 5!

Hellurei ja hellät tunteet toteaa Mikko H täällä jälleen! Moni teistä varmasti ihmettelee, että hei eikös tämän pitänyt olla päivittäinen ajoblogi ja että mihin viimekerralla luvattu iltapäivän päivitys katosi? Noh! Hommahan meni sillä tavalla, että näpsin kyllä kuvat Ruotsin puolella, mutta olin liian väsynyt illalla kirjoittelemaan ja mitä seuraavaan päivään tulee niin se selviää kun luet päivitystä pidemmälle piilolootasta.

Jatkaen siitä mihin viimeksi jäätiin, niin nyt ollaan Ruotsissa aivan Uumajan ulkopuolella kaupungissa, jonka nimeä en satu muistamaan.



On täällä Ruotsissa kyllä melkeen yhtä nättiä ku koti Suomessakin.



Ja sitten nokka kohti Sundsvallia.









Örnskjöldskviikin popsahtaessa navigaattoriin rupesi kiisseli tankki huutamaan alhaista polttoaineen tasoa, joten suuntasin keskustaan tankille.



Siinä tankattuani käytin koiran vielä kusella huoltsikan pihassa, koska se joutuisi sitten vain istuskelemaan penkillä seuraavat pari tuntia. Tulipahan otettua samalla pari kuvaa ympäristöstä.





Ja ei muutakuin puunhalaajia trikkeröiden takaisin tienpieliä saastuttamaan.







On ihan suhteellisen kookas silta.





Sundsvall häämöttää edessä.



Sundsvallin keskusta ei ikävä kyllä kuulu tämänkertaiselle reitillemme, mutta ekassa kuvassa oikealla näette keskustan ja jälkimmäisessä taas random tehtaita teollisuusalueella.











Tunnit rupeaa piirturissa pikkuhiljaa tulemaan täyteen, eikä nyt juuri oikeen muutenkaan jaksattaisi ajaa yövuoroa, kun aikaakin on vielä melkein puolitoista päivää ennen kuin lasti on merkattu saapuvaksi, joten tein navigaattoriin poikkeaman Gävlen kaupunkiin, jossa yövyn paikallisessa hotellissa.







Kyseisen hotellin parkkipaikalta nappasin vielä kuvan ennen pehkuihin painumista.



Ja sitten taas jurnuuttelemaan. Koiraakin yritin kusettaa tossa pihalla, mutta eipä suostunut kuseksimaan niin ei sitten.











Västerråsin kohdilla koira kuitenkin alkoi ulisemaan ja pakko se oli paikalliselle rekkahuoltamolle pysäyttää, ettei kuseksi huolella entisöityä verhoilua piloille.





Huomasin siinä sitten vieressäni nätin Scanian nupin ja sen kuskin polttamassa kessua siinä lähellä. Hataralla ruotsin taidollani kävin kysäisemässä josko saisin ottaa kuvan hänen ajokistaan ja passasihan se. Yllätyksekseni ukko vastasi suomeksi ja sano olevansa Mikkelin vaikuttajia.



Nappasinpa siinä tylsyyteeni vielä pari muuta räpsyä, koska sisältöä ei koskaan voi olla liikaa .





Sitten taas jatketaan matkaa.



Ja koira hymyilee niin leveesti kun sai käydä tarpeensa hoitamassa.









Vaan tässäpä kohtaa tarina saakin ei niin kivan käänteen. Nimittäin jouduin äkkijarruttamaan edelläni menneen auton huolimattomuuden takia, jolloin heti perässäni tullut Volvo farmariauto rysähti perääni ja siinä jouduimme sitten sekaisin englantia ja hataraa ruotsia käyttäen vaihtamaan vakuutus inffot keskenämme ja, koska alkuperäinen tilanteen aiheuttaja ehti karata, katsottiin kolari minun syykseni ja kortti lähti hyllylle siihen asti, että oikeus toteaa tilanteen.

Notta semmoinen käänne tällä kertaa . Tämän tiimoilta odotettavissa on jälleen tuntemattoman pituinen tauko.

[MaPa]

Hyvää tarinaa! Ja Mikkeli mainittu!!

[Traktorimies_]

Hienoa tarinaa tosiaan, mutta älä huoli, sen takaa tulleen Volvon vika se on. Turvavälin pitää katsos olla kunnossa juuri tommosia äkkijarrutuksia varten.

[MaPa]

Peräänajo on aina peräänajajan vika

[RehuriFin]

Heissulivei taas kaikki pitkästä aikaa. Yritetään taas päivitellä tämäkin blogi kun noita ajojakin nyt on ollut. Tosiaan sen verran viimekertaisesta, että kortti palautui vielä saman päivän aikana, koska sen minulta takavarikoinut konstaapeli oli vasta ylennetty ja oli ensimmäistä päiväänsä kentällä eikä siksi ollut varma kumman syyksi kolari meni.

Mutta eipä siitä sen enempiä sitten. Kuvat ovat parin päivän takaa kun yritin päivittää blogia ja missclickasin yhtä kuvaa niin palatessani takaisin blogi sivulle oli koko päivitys pyyhkiytynyt ja menin niin turhautuneeseen tilaan etten vaivautunut uudelleen enää kirjoittamaan.

Nyt tämän kertaisiin kuviin!

Siellä se Scania odottaa hallissa päivän ajoa.







Pakitellaan ajokki ulos ja jätetään moottori hetkeksi lämpeämään.



Siinä lämpenee rauhassa sillä välin, kun käyn soittelemassa keikan itselleni.



Sain hommattua dynamiitti keikan Porvooseen, mutta lastauslaituri on vapaa vasta tunnin päästä joten aattelin ajella Kokkolan mäkkärille haukkaamaan jotain aamupalaa.







Siihen parkkiin ja McBacon ateriaa hakemaan.





Tulipahan syötyä hyvin ja kellokin näyttäis jo sen verran olevan, että ei muuta kuin Scania tulille ja kohti BASF:n lastauslaituria, jossa otamme 6 keskikokoista laatikkoa dynamiittia kyytiin.





Siskon koirakin on vielä mukana, mutta kohtapuoliin pitäisi saada keikka Varkauteen, että pääsis koirakin välillä kotiin.





Lastauspaikalla. Lastaus alueella ei ikävä kyllä saa kuvata, joten se jää nyt väliin.



Lasti kyydissä ja nokka kohti Porvoota. Mua pikkusen huolettaa toi disukkatankin tilanne mut, jos se nyt kestäisi lähimmälle huoltsikalle.





Kerrankin tuli GoPro kameratki otettua mukaan. Toinen sijaitsee oikeassa etu kulmassa katolla.





Toinen GoPro räpsy Perhonjoen sillalta.





Huoltoasemma löyty eikä tippaakaan liian aikasin.



Tankki täyteen kiisseliä ja takasin baanalle.







GoPro kuva Kyyjärven sillalta muistaakseni.



Ja toinen mokoma liikenteestä.









Piirturin mukaan oli tauon paikka, joten piti pysähtyä jaloittelemaan.



Tauko ohi ja taas tienpieliä mustuttamaan.





Kattoräpsy taasen.



Ja nyt ruvetaanki saapumaan Porvooseen.





Kohteeseen saavutaan.



Purku alueellakaan ei saanut kuvata, joten nyt painellaan suoraa päätä pehkuihin paikalliseen hotelliin, johon tein varauksen tien päällä.



Scania parkkiin siihen hotellin pihaan.



Ja lopuksi parit räpsyt ympäristöstä hotellin pihalta.

Sellainen päivitys tällä kertaa. Hyvät syyslomat niille, joilla on tällä viikolla ja muille keillä on tulossa. Varmaankin huomenissa koitan väsäillä taas päikkäriä, jos motia riittää.

[RehuriFin]

Tervehdys taas pitkästä aikaa . Jos tällä blogilla enää lukijoita on niin päivitellään nyt, mutta ikävä kyllä voin harmikseni kertoa, että näillä näkymin tämä jää viimeiseksi päivitykseksi mitä tämä blogi näkee . On nähkääs semmoinen tilanne, että alkaa tämä Scanialla jyrnyyttäminen raastaa miestä ja muutenkin alkaa into menemään tästä hommasta kokonaan. Tallin laajennus velkaa ja muinoin otettua talon rakennus velkaa on vielä tonneittain jäljellä ja kaikki raha menee joko Scanian tankkiin tai velkoihin eikä käteen jää juuri mitään.

Mutta pidemmittä puheitta hypätään mahdollisesti blogin viimeisen kuljetuksen pariin:

Päivähän alkaa kunnon eväiden ostolla ja päädyin Kokkolan Prismaan, koska se on mainoksensa mukaisesti hyvä mutta halpa kauppa.



Tuollahan tuo maailmanlopun ruoska seisoo. Ei kyllä mitään käryä, että oisko tuohon saanut parkkeerata mutta meni jo.





Sitte vekotin tulille ja kohti teollisuus aluetta.





Täällä ollaan valmiina kääntymään lastauslaiturille. Tämän päivän lasti onkin itseasiassa mysteeri, koska laatikoissa lukee FedEx mutta vaan ihmetyttää miksi mä sellaisia otan kyytiin soran käsittely laitokselta.



Niin tai näin lasti on nyt lastattu ja kokka kohti Turkua.



Tulipa jälleen kokeilumielessä aseteltua noita GoPro:ita ympäri autoa. Yksi päätyi etulokarin taakse.



Ja toinen vasemman peilin ylle kiinnitysvarrella.











Tulipahan nyt sitten siskon koirakin palautettua tossa viime viikolla.









Sitten taas sattu ja tapahtu kun ajoin liika lähellä tien ulkoreunaa ja jyräsin sitten vahingossa astetta jykevämmän aurauskepin nurin. Kovan rusahduksen jälkeen piti tietysti pysäyttää tiensivuun tutkimaan vauriot. Onneksi kyseessä oli jonkin sortin lasikuidusta tehty aurauskepukka niin ei sitten ihan liiaksi lämää ottanut, mutta sen verran se osumakohta otti osumaa, että pitänee talvella hioa tasaiseksi ja uudelleen maalata ruiskulla.



No jooh mitä sitä pieniä itkemään ku on muutakin ajateltavaa niin ei ku takas baanalle ja lappu lattiaan.





Tuli sitten huoltsikka vastaan ja ei oikein huvittanut pidemmälle ajaa niin pysäytin sitten ekalle viralliselle tauolleni huoltamolle ja kävin kioskista ostamassa jotain pientä purtavaa vitutukseen.







Jaahas mitä ootte mieltä lähetäänkös takasin tien päälle ?





Tuli peilin takana ollut GoPro huvikseen flipattua toiseen suuntaan niin näätte mun takana tullutta liikennettä.





No jo ovat taas virityksen keksineet ku oikeen puskutraktorin tuoneet tietöihin.



Hanaa komissaario Palmu vai mitenkäs se sanonta taas menikään?







Ruvetaan jo saapumaan Turkuun.











Lasti toimitettu. Päätin joutessani, että ajan suoraa tietä lähimpään huoltoon ja katon josko huoltoukot sais tehtyä mitään tolle lommolle tän illan aikana.





Siihen Scania parkkiin odottelemaan vuoroaan. Meitä ennen on vielä yks Volvo öljynvaihdossa.



Jaahan jos menis kattoo mitä ne pystyy tolle ikälopulle tekemään. Ei muuta kun illanjatkoja hyvät lukijat!

Tämmöistä toilailua tänään. Tosiaan niinku yllä on mainittu niin alkaa into menemään tän blogin pidosta, mutta jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jotka haluaa jatkoa niin näyttäkää se palautteen muodossa. Toki se ei vaikuta siihen, että tämän blogin loppu lähenee joka tapauksessa jollei ihmettä tapahdu ku ei vaan löydy enää mielenkiintoa.

[RehuriFin]

Päivitys 8!

Heipä hei arvon lukijat ! Enpä olisi rehellisesti sanoen uskonut, että tämä blogi näkee enää koskaan päivänvaloa, mutta niin vain kävi, että tämä tuli jälleen nostettua pölyisestä haudastaan jälleen aktiiviseksi ajopäiväblogiksi.

Edellisen päivityksen tapahtumista on jo karkeasti arvioiden puolisentoista vuotta ja siinä ajassa on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka minkälaista kaikkea. Jätin blogin pidon kesken pisteeseen, jossa olin pikkuhiljaa menettämässä intoani rekkailuun ja ylivelkaantumiseen, mutta intoni hommaan palasi parin kuukauden kuluessa veljeni alettua ajamaan nyt yhteisen firman tilille ja velkaantuminenkin helpotti nopeasti kahdella autolla tienatessa. Noin puolisen vuotta blogin jäihin piston jälkeen hommasin käytettynä Scaniaani sopivan kärryn ja aloin ajamaan täysperä yhdistelmää pelkän nupin sijasta. Näin ollen palkkakin kasvoi mitä enemmän rahtia sai vietyä yhdellä keikalla.

Mutta jätetään toki jotain kuluneesta puolestatoista vuodesta peittoon ja paljastetaan myöhemmin. Nyt olisi aika hypätä nykytilanteen pariin ja viimeisimmältä keikalta mukaan sattuneiden kuvien pariin.

Jooh elikkästä nykytilannehhan on se, että firma ajaa nyt kolmella autolla, joista kaksi on täysperä yhdistelmiä. Tämä kuvassa näkyvä helmi on Ruotsista pelastamani yksilö DHL:n värityksellä, jonka löysin kerran ajaessani keikkaa naapurimaan puolella. Tämä upea yhdistelmä löytyi restauroituna vanhaan loistoonsa Uumajasta eräältä vanhojen kuorma-autojen keräilijältä ja kärry tuli mukaan kaupan päälle. Kyseessä on kutos koneellinen 330hv Volvo F89 (vuosimalli ei tiedossa!) ja vaihteistona on 16 nopeuksinen manuaalilaatikko. Sattui jotenkin sopivasti ostaa tämä pois, koska itse työskentelen edelleen aliurakoitsijana Suomen DHL:älle ja yhdistelmä sopii käyttööni kuin nenä päähän.



Pientä tauon poikasta talvisissa tunnelmissa.



Lastina 20 tonnia boorihappo tynnyreitä kotikunnastani Kokkolasta Sodankylään.



Yksinäisellä pimeällä kiitotiellä tulee aina välillä myös muita vastaan.





Illan hämärtyessä entisestään liikennettä alkoi pursuta enemmän vastaan Rovaniemen lieppeille saavuttaessa.







Olen todella tykästynyt tähän Volvoon, koska se on samaa luokkaa ensimmäisen omistamani nupin kanssa, mutta vain yhtä mallia isompi. Tähän mennessä olen löytänyt vain yhden asian joka hiukan pännii yhdistelmässä ja kyseessä on se, että suht pienen moottorin sekä monen vaihteen takia yhdistelmällä kepittäminen ja vauhdin kerääminen vie oman aikansa, mutta kun vauhtiin kivutaan niin kyllä tämä vanha työjuhta silloin kulkee ihan iloiseen tahtiin.





Rupeamme saapumaan pitkän ja uuvuttavan reissun päätteeksi Sodankylän lieppeille. Vauhtiakin saa tässä vaiheessa alkaa pudottamaan 60km/h.



Sodankylän keskustassa tulikin hiukan uudempaa sarjaa oleva Scania vastaan.



Sitten olemmekin jo perillä purkupaikalla, jossa yhdistelmä pitäisi parkkeerata tötsillä merkatulle alueelle.



Siihen tötsien väliin koko yhdistelmä parkkiin, jonka jälkeen yöpuulle purkupaikan pihalle ja aamusta kuorman purku ja paluukeikan etsintää.

Sellaista seikkailua tällä kertaa. Katsotaan mitä seuraava kerta tuo tullessaan, mutta jätähän toki kommenttia oliko blogin paluu hyvä vai huono asia ja mitä olette nykytilanteesta mieltä . Seuraavalla kerralla katsellaan sitten, mutta nyt hyvää päivänjatkoa!