Dire Straitsin Money for Nothingin soidessa kelpaa kirjotella tääkin stoori.
Elikkäs pikku-Vihreen Ärrän kanssa kävi vähän huonompi tuuri, ilmeisesti Kanikalla oli ollut vähän kädettömämpi kaveri asentelemassa, meinaan Saksassa palatessa Puttgardenin satamassa koko paska sytty palamaan ja vauriot olivat sitten sen verran mittavat että ei siitä enää kalua tullu. Kärry saatiin onnekki pelastettua ja saatiin hommattua sille toinen veturi. Siinä sitten palasin toisen suomalaisen kuskin kyydissä takasin Turkuun. Oltiin samalle firmalle kyytsäämässä identtisiä lasteja niin ajettiin sitten kahdessa vuorossa takasin kotio.
Turun päässä pari yötä unta ja vakuutusyhtiöille ja työnantajille soittelua ja sitten ihmettelemään mitä tehdään seuraavaksi. Vakuutuskorvauksista oli tulossa aika mukavia summia, niimpä mietin että jos laittais jotain erikoista. Niimpä löytyi Ruottista vuoden -95 Scania 143M 500 heppasella V8lla ja 6x4-konffissa. Alunperin laitos oli toimitettu Sloveniaan mistä se sitten oli päätynyt ruotsalaisen "harrastelijan" käsiin ja oli täysin läpikäyty. Pari puhelua ja kohta huomasin kurvaavani Turun pääkatsastusaseman pihaan vähän vanhemmalla Scanialla.

Siinä sai sitten parille tutulle katsurille ja autokoulunopettajalle vähän selitellä mitä on tullu tehtyä kun käytiin kanikka läpi. Sen jälkeen ei muuta kuin kilvet kainaloon ja pajalle tekemään autosta omanlaisensa.
Voitte kuvitella minkälaisena se ajettiin sisälle. Jotkut kiinanvanteet ja kumit alla, kiiltävällä mustalla pinnalla, ainoastaan tuulenohjaimet kieli jotain jostain laitosta. Siinä tutkiessa kävi ilmi että on ollut lavettiveturina alunperin ja siellä täällä oli vähän vahvistettua metallia ihan tehtaan jäljiltä. Homma alotettiin purkamalla sisustaa sen verran, että saatiin kuskille asennettua uuden karhea Recaron ilmaistuin kaikilla herkuilla ja tunkemalla sen verran vaimennusmattoa että 20 vuotta vanhan auton desibelit vähän laskisi ja olisi mukavampi ajella. Autossa oli jo Ruotsin jäljiltä vaihdettu joitain komponentteja ohjauksesta Scanian 4-sarjasta. Kuten myös jarrut ja vaihdelaatikko. Kun sisusta oltiin saatu valmiiksi, siirryttiin ulkopuolen kimppuun. Pulttailtiin Hollannista tilattuja vanteita alle. Renkaina pyörivät Michelinin Xt.

Vähän lisävaloa ja Michelin-ukkoja sekä Waecon tauko-ilmastointi. Proventia myös toimitti koneeseen SCR-laitteiston niin jää päästöt inhimilliselle tasolle ja kulutuskin vähän pienenee. Lisäksi värkättiin kopin taakse putkiston ulostulo ja käytettiin sekin vielä pikaisesti leimalla. Lopputulos oli jotakuinkin tälläinen:
Tätä kirjoitellessa olen Turun satamassa venttailemassa laivaa, persiissä kylmäkärryllinen erinäisiä elintarvikkeita Linköpingiin, eiköhän tämä reissu selvitä mihin tästä laitteesta on, vai onko mihinkään. Alkufiilikset ovat kuitenkin hyvät ajettavuuden ja vetokyvynkin osalta, vaikka tuossa koneessa nyt on SCR-lisänä. Lisäksi on hiljainen sisältä ja päivitettyine komponentteineen mukava ajettava. Vakkarit ja kaikki.