Olen tällainen perheellinen reilu parikymppinen ukkeli, joka elättää ittensä ja eukkonsa erinäisillä maataloustöillä. Eräänä päivänä olin tavalliseen tapaan kyläkaupalla kuulemassa kylän uusimmat juorut, kun kauppias sanoi että tiesinkö Jokirannan isännän olevan aikeissa lopettaa tilanpito. Tämäpä sattui sopivasti, koska olinkin jo pitkän aikaa miettinyt rengin pestin jättämistä ja siirtymistä isännän saappaisiin. Omaa kotitilaa kun ei entuudestaan kummallakaan meistä ollut niin tämä saattaisi olla se "tuhannen taalan paikka" Iso Päätin heti hypätä mitsuun ja käydä Jokirannan isännän juttusilla, eihän tilalle ollut matkaa kyläkaupalta kuin pari kilometriä. Eipä aikaakaan kun olin jo Jokirannan pihatien risteyksessä.
Tila on vanha sukutila, josta on merkintöjä kirkonkirjoissa jo 1800-luvun puolesta välistä. Tilan nykyinen isäntä Keijo on vannoutunut peräkammarin poika, joka on pitänyt tilaa parin vuoden ajan yksin äitinsä kuoltua. Yksinäisyys ajoi isännän lievän alkoholismin partaalle, joka johti tilan pidon ajautumiseen hunningolle. Viimeinkin Keijo tuli järkiinsä ja päätti harkita viljelyn lopettamista ja muuttamista kylälle.
Tilalla on peltoa yhteensä 40 hehtaaria ja metsää noin 120 hehtaaria. Lehmiä tilalla on vain 10 kappaletta ja navetta kaipaisikin jo kiireisesti remontointia. Navetan lisäksi tilalla on hyväkuntoinen asuinrakennus ja kylmä konehalli.Tilan konekanta on melko vanhaa ja vaatimatonta, perus peltotyökoneet ja naapurin isännän kanssa yhteiset rehunteko koneet ja leikkuupuimuri.
