IL-2 Sturmovik 1496
Kuusi vuotta sitten idästä nousi lentosimulaattorien uusi aamunkoitto. Sen kyljissä komeilivat musta risti, musta hakaristi ja punainen tähti. IL-2 Sturmovik puhkui kertahönkäisyllä koko lentosimulaattorien maailman uuteen vauhtiin. Seuranneiden vuosien aikana pelille julkaistiin lukuisia jatko-osia ja lisälevyjä.
Nyt ilmestynyt 1946-kokoelma kokoaa ne kaikki yksiin kuoriin ja tarjoaa historiallista sotalentämistä etsiville ultimaalisen ilmailuelämyksen.
Langat yhteen
1946:n laajuutta voi vain hämmästellä. Pelaaja saa yhdellä ainoalla asennuksella seitsemän, varmaan kahdeksankin työn tulokset. Ei siis liene mikään yllätys, että Sturmovik-sarjassa piisaa pelattavaa. Onhan siihen ilmestynyt vuosien mittaan kolme virallista simulaattoria ja nivaska laajennuksia. Niiden lisäksi ilmaiseksi julkaistut päivitykset ovat olleet usein sisällöltään kaupallisten lisälevyjen laajuisia, mitä Ubisoftin markkinointikin on kiroillut useamman kerran. Mutta Oleg mokoma antoi ne ilmaiseksi pelaajille.
1946:tta voi kuvailla vain yhdellä termillä: se on valtava.
Yhdellä asennuksella saa näet enemmän lentokoneita ja lennettävää kuin missään simulaattorissa. Ikinä.
Mikä näppärintä, pelaaja ei saa niinkään useaa eri simulaattoria ja niihin ympättyjä lisälevyjä, vaan yhden ainoan pelin, yhden kokonaisuuden.
Sturmovik-sarjan jatko-osat näet toteutettiin vekkulisti. Suomenkin rintamat sisältäneen IL-2: Forgotten Battlesin jälkeen ilmestyneet jatko-osat ja lisälevyt pystyi näet asentamaan yhteen, toistensa kavereiksi. Näin Forgotten Battlesin jatko-osa Pacific Fighters ei ollut jatko-osa aivan perinteisessä mielessä, vaan sen pystyi asentamaan Forgotten Battlesin lisälevyksi. Samoin Pacific Fightersin jälkeen ilmestyneet lisälevyt saattoi asentaa alkuperäisen Forgotten Battlesin lisälevyiksi. Pelimoottori oli sama, vaikkakin se tietysti kehittyi ajan mittaan. Lisälevyt ja päivitykset päivittivät samalla alkuperäisen pelin asennusta, joten loppujen lopuksi pelaajalla oli koneellaan melkoisen massiivinen simulaattori. Lennettävien koneiden luettelo kasvoi tähtitieteelliseen 229 koneeseen, sen päälle vielä laajempi vain tekoälyn ohjaamien koneiden armada.
Toisaalta pelaajien kannalta kaikki ei ollut aivan niin kaunista. IL-2-sarjan simut nousivat nopeasti myös nettipelaajien suosioon. Parhaat palvelimet vaativat eri simujen ja lisäosien yhteisasennuksen ja välillä eri lisälevyjen saanti oli vaikeaa, jopa mahdotonta. Uudet pelaajat ja monet veteraanitkaan eivät päässeet lentämään muiden ihmisten kanssa, kun jokin kriittinen osa puuttui välistä. Etenkin Pe-2-lisälevyn nettijulkaisu oli monille suuri ongelma.
Siksikin Sturmovik: 1946 on siunauksellinen. Siinä on kaikki yhdessä paketissa. Kaikki simut ja lisäosat. Siitä onkin tullut nettipilottien uusi standardi - parhaat palvelimet on tehty nyt nimenomaan 1946:lle. Eihän tämäkään ole täydellinen ratkaisu. Sarjan aiemmat osat ostanut pelaaja, jolta puuttuu välistä yksi ainut lisälevy, joutuu maksamaan aiemmista osista uudestaan päästäkseen samalle viivalle muiden kanssa. Mutta se hinta on vain maksettava, ei voi mitään.
Ja saahan sen mukana myös ihka uutta lennettävää. 1946 sisältää kaksikin uutta lisälevyä: nimikon 1946:n ja Sturmoviks Over Manchurian. 1946 keskittyy koneisiin, jotka olisivat tulleet käyttöön jos toinen maailmansota olisi jatkunut hiukankin pidempään. Manchuriassa puolestaan kahinoidaan vuonna 1945, kun Neuvostoliitto hyökkäsi lopulta Japanin kimppuun.
Lentelyä joka rintamalla
Kuten tästä paatoksesta voi päätellä, sisältöä 1946:ssa piisaa. Alkujaanhan simulaattori suunniteltiin kuvaamaan toisen maailmansodan itärintaman ilmasotaa. Sen se tekikin, uskomattoman hyvin. Ace Expansion Packin myötä simulaattoriin tuli myös länsirintaman ilmasotaa. Pacific Fighters toi muassaan myös Tyynenmeren sodan. Pe-2-lisäri toi lisää itärintamaa. Ja näiden välissä ja jälkeen ilmestyneissä päivityksissä on koneita tullut lisää kymmeniä.
Tämän ansiosta 1946 kuvaa ainutkertaisen kattavasti Saksan ja Neuvostoliiton välistä ilmasotaa 1941-1945, niin karttojen kuin koneiden määrällä mitattuna. Muista rintamista erityisessä suosiossa ovat olleet Saksan pommitukset länsirintamalla ja Normandian maihinnousu. Harvinaisempaa mutta yhtälailla namukasta herkkua ovat Tyynenmeren taistelut ja 1946:ssa uutuutena tulleet Japanin ja Neuvostoliiton kahinat.
Karttoja, koneita ja maalauksia piisaakin kuvaamaan monen monta rintamaa, lännestä, etelästä, pohjoisesta aina kaukaiseen itään.
Koneiden ohjaamot ovat pikkutarkkoja taideteoksia. Ainakin ilmailijan silmissä.
Mitäs sieltä pohjoisesta löytyy? Piskuinen Suomi tietysti!
Forgotten Battles oli ilmestyessään todella merkkitapaus meikäläisten rintamilla. Se teki Suomen ilmasodasta tunnetun myös kaikkialla maailman lentosimulaattoriharrastajien keskuudessa. Suomalaisten käyttämät lentokoneet ja Suomenlahden/Karjalan kannaksen kartat tarjosivat aivan uudenlaista lennettävää niin meikäläisille ilmailuhistorian harrastajille kuin maailman lentopojille.
Vaikka pelistä puuttuu edelleenkin monta meikäläisittäin tärkeää konetta, niin pakko on Venäjän poikia kiittää. Ja suomalaisia harrastajia, joiden ansiosta peliin saatiin tarkat Suomen rintaman kartat.
1946 lennettiin tosivehkeillä
1946:n uudet koneet ovat melkoisia herkkuja. Oikeastaan suuri osa kokoelmasta on meille pelkkää bonusta. Alkujaan Sturmoviks Over Manchurian piti ilmestyä omana lisälevynään. Sitten se ympättiin mukaan kokoelmaan ja mukaan viskattiin myös yksinomaan Venäjän markkinoille aiotut fantasiakoneet.
Manchurian uusia lennettäviä länsikoneita ovat pommikoneet A-20C ja IL-10. Japanilaispiloteille on tarjolla enemmän herkkua, kuten Ki-27 Ko, Ki-27 Otsu, Ki-43-II, Ki-43-II Kai, Mitsubishi J2M5 ja Kawanishi N1K2-Ja.
1946:n koneissa riittää hämmästeltävää useammaksikin toviksi.
Esimerkiksi venäläinen La-7R on potkuri-rakettihybridi, jota tervejärkinen pilotti katsoo jonkin aikaa vallan ihmeissään. Eräskin pilottikollega lenteli sillä kaikessa rauhassa ja ihmetteli, että miksi kone savuttaa vaikka moottorisäätöjä miten rukkaisi. No, rakettimoottorihan siellä savutteli, ilmankos.
Mestari-insinööri Kurt Tankin TA-183 kuvaa puolestaan mihin ilmailuteknologian rintamalla oltiin matkalla. Saksalaisen lentokoneenrakennuksen seuraava sukupolvi näet herätti myöhemmin pelkoa lännen lentäjissä 1950- ja 60-luvuilla. Tosin muunnellussa muodossaan, eri valtakunnan valmistamana. Kone tunnettiin nimellä MiG-15.
Ja voi pojat mikä kone se olisi ollut. Aivan erityisen jännittäväksi Ta-183:n tekee sen aseistus. Koneeseen voi näet ripustaa normaalien tykkien lisäksi myös X-4:n, joka on maailman ensimmäinen ilmataisteluohjus. Tosin niitä ei ihan noin vain ammuskella, sillä ensin ohjusten kontrollit on määriteltävä tikkuun tai näppäimistölle. Ohjukset eivät ole myöskään mitään fire and forget –tyyppisiä nykyaseita, vaan ne ohjataan kohti maalia lankaohjauksella. Pelaajan täytyy siis ohjata yhtaikaa sekä omaa konettaan että ohjuksia. Sen verran älliä ohjuksissa on, ettei niiden tarvitse osua fyysisesti vaan ne havaitsevat viholliskoneen läheisyyden ja räjähtävät automaattisesti. Yleensä erittäin komein tuloksin
Muita 1946:n herkkuja ovat piirustuslaudalle jäänyt Me 262:n huippunopea versio Me 262 HGIII, sodan nopein potkurihävittäjä Dornier Do-335, parikin eri MiG-9:ä, maailman ensimmäinen suihkupommittaja Arado Ar-234B ja se kuuluisa ufo, Heinkelin Lerche. Saksalaiset kehittivät sodan loppuvaiheessa myös pystysuoraan nousuun ja laskuun kykeneviä VSTOL-hävittäjiä. Yksikään ei päässyt piirustuspöytää pidemmälle. Lerchen nähdessään ymmärtää miksi.
Komea mutta kömpelö
1946 on upea simulaattori, joka toimii hienosti tekniikkarintamalla. Grafiikka on karkkimaisen kaunista eikä pelaajalta lopu tekeminen kesken, ainakaan teoriassa. Samalla se on kuitenkin myös hieman monimutkainen ja epäselvä kokonaisuus. Esimerkiksi lentokoneiden valtava määrä tuo muassaan monenlaisia, keskenään ristiriitaisia vaatimuksia. Yhden koneen kikat eivät toimi toisella, myös koneiden kontrollit eroavat suuresti. Jossakin koneessa on käsisäätöinen tähtäin, toisessa pelkkä piikki tai tähtäinkaukoputki. Jonkin koneen moottorihallinta on täysin automaattista, toisessa on värkättävä koko ajan ahtopainetta, ahdinta ja muita moottorisäätimiä.
Mikä vielä hankalampaa, kaikkia komentoja ei ole määritelty valmiiksi. Pelaajan on tajuttava, että moni toiminto on näprättävä itse paikalleen pelin ohjainvalikoiden kautta.
Niinpä Sturmovikia ei voi sanoa miksikään satunnaispelaajien peliksi, ainakaan jos siitä haluaa nauttia summittaista räiskintää enemmän. Lentämään kyllä pääsee nopeasti, kuten myös ampumaan pikatehtävissä viholliskoneita. Mutta simulaattorin opiskelu vaatii aikaa ja tutkimista. Alleviivataan kuitenkin myös sitä, että lentäminen ei ole vaikeaa – pelin vaikeustasoja ja realismeja voi säätää monipuolisesti, kaikenlaisille pelaajille/piloteille sopivaksi.
Sitten kritiikki. Simulaattorin kampanjajärjestelmät eivät ole muuttuneet miksikään sitten Forgotten Battlesin. Dynaaminen kampanjageneraattori on hieno, koska sillä voi aloittaa oman kampanjan haluamallaan rintamalla, haluamanaan vuonna. Tai ainakin melkein. Kampanjoiden lähtökohdat vain ovat rajalliset eikä omaa Luftwaffe 1946 -henkistä sotaa voi lentää. Generoidut tehtävät muodostuvat ajan mittaan tylsiksi ja ne toistavat itseään. Vaihtoehto löytyy toki valmiiksi käsikirjoitetuissa kampanjoissa, mutta eivät nekään aina hirveästi lämmitä.
Hienot superkoneet jäävätkin enemmänkin yksittäisten satunnaisgeneroitujen tehtävien tai harrastajien tekemien, netistä ladattavien kampanjoiden varaan tai nettilentäjien iloksi. Muutenkin kampanjoissa saisi olla enemmän elävyyttä ja vaihtelua, nyt ne ovat melkeinpä sairaalamaisen kliinisiä.
1946 on teknisesti upea ja sisällöllisesti valtaisan laaja simulaattorikokonaisuus, mutta sen lankojen sitominen on jäänyt vähän kesken. Yhden ihmisen on vaikea hahmottaa kaikkea sisältöä, kun se on hajautettu niin hyvin erilaisten valikkojen ja ruutujen alle. Pintaa katsellessaan ei erota mitä kaikkea on tarjolla. Niinpä simulaattoriin uppoutumiseen voi käyttää vaikka miten paljon aikaa. Tämä on joillekin plussaa, joillekin miinusta.
Suosittelen silti lämpimästi kaikentasoisille lentokoneista kiinnostuneille. Tässä ei purtava lopu aivan heti kesken.
Sturmovik: 1946 on lisäksi muodostunut lähtöstandardiksi verkkolentäjille. Parhaat nettilentopalvelimet käyttävät 1946:tta palvelinpohjanaan. Myös suomalaisen Virtuaalilentäjät ry –yhdistyksen ylläpitämät palvelimet vaativat piloteilta Sturmovik: 1946:n.
Tekijä: 1C: Maddox Games
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PC, Windows XP, Athlon 64 X2 3800+, 2 Gt muistia, GeForce 7900GT
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1-128
Laitevaatimukset: 1 GHz:n prosessori, 512 Mt muistia, 4 Gt kiintolevytilaa, 64 Mt:n näytönohjain
Pelin kotisivu: http://www.il2sturmovik.com
Nyt löyty, kuvia en osaa laittaa niin joku muu voi. ;D
