Kun otin loparit kolmen ja puolen vuoden jälkeen, hain pankista lainaa ja ostin itselleni pienen tallin Turun pohjoispuolelta jouluna -04. Samoihin aikoihin ostin karvalakkimallisen R360 Scanian ensimmäiseksi autokseni.
Ajoin kyseisellä autolla yksin firmassani kaksi vuotta, kunnes olin saanut maksettua vanhan velan sekä otettua uutta velkaa toista autoa sekä tallin laajennusta varten. Sain uuden R420 Scanian Highlinen hytillä varustetun Scanian itselleni, ja palkkasin vanhan Scanian ohjaksiin Tukholmassa asuvan suomalaisen, Susanin. Susan oli alusta lähtien hyvä työkaveri sekä työntekijä, joka teki työnsä kunnolla ja tunnollisesti. Elettiin sydäntalvea 2006.
Huhtikuussa 2006 käväisin Scanian tehtaalla Södertäjessä hakemassa varaosavaunua britteihi. Rupateltiin tehtaan poikien kanssa tovin ruotsiksi autostani sekä muutenkin rekkoihin liittyvissä asioista.
Heinäkuussa 2007 ostin Sisu Polarin, jonka jälkeen Susan sai minun vanhan auton. Palkkasin vanhempaan scaniaan Salosta kotoisin olevan Karin ajamaan sitä. Karilla oli alussa hieman vaikeuksia päästä vauhtiin, mutta hyvin hän on nyt pärjännyt.
Alku Sisun kanssa ei ollut ruusuilla tanssimista. Syksyllä 2008 Sisusta laukesi kone Tanskan moottoritielle, ja auton perässä oli 75 000 euron Catepillari, joka piti vähän kiireellä viedä Kööppenhaminasta Kasseliin...
Vaihdelaatikosta meni rattaat sileäksi kesäkuussa 2009 lähtiessäni Bremenin yhdestä hiekkakuopasta perässäni täysinäinen jäteöljysäiliö.
Ostin samana kesänä uusia osia: Moottori tehokkaimpaan ja vahvin laatikko. Mutta Sisun perä antautui saman vuoden heinäkuussa Kristiansandissa.
Seuraavassa päivityksessäni kerron seuraavaksi, miten yhtiöni alkoi laajenemaan vuosikymmenen vaihteessa. Jos meikäläisen tarina kiinnosti, voihan sitä toki kommentoidakkin
