Moro taas kerran! Viime päivityksestä alkaa olla jo parisen viikoa ja on kait aika kertoa mitä niitten aikana on tapahtunut.
Kuluneet pari viikkoa on ollut todella haastavia. Heti sen jälkeen kun olin pistäny edellisen päivityksen kahvitauolla paalaamassa ollessani, niin paalaimen nivelakseli katkesi. Kotona ei sopivia nivelakseleita sattunut olemaan ja mikään koneliike ei ollut auki kun sunnuntai sattui olemaan. Eipä siinä sitte saanukkaa paalattua, juuri kun rehuntekokelit oli parhaimmillaan.

Aattelin että heti seuraavana päivänä kävisin ostamassa uuden nivelaksilan ja jatkaisin hommia.
Nooh, iltanavetan jälkeen rupes sitte pää olemaan kipiä ja yöllä heräsin oksentammaan 39 asteen kuumeessa. Olotila oli senverta paska ettei semmosessa kunnossa palijoo töitä tehtäs. Heti aamulla soitin sitte lomittajan, Jussin tekemää aamunavetan, jonka jälkeen hän sitte lähtisi paalaamaa Deutsilla ja kävisi käärimässä kun Jussi toi myös uuden nivelaksilan paalaimeeseen. Sain puhelimessa juuri ja juuri selostettua kähiällä äänellä Jussille miten Deutsilla ajetaan. Oli kuulemma ensimmäinen teutsi johon oli koskenu...
Iltapäivä meni sitte sängynpohjalla lojuessa. Sitten Jussi soitti että sielä on deutsi ja paalain tulessa, onneksi oli jo soittanu palokunnan paikalle. Puhelun jälkeen pisti kuvan pellolta. Tuli siinä itku kun tajusi että tuollahan roihuaa 60 000€ edestä rautaa.
Palokunnallakin meni sitten aikansa päästä paikalle kun sekin pelto täällä saatanan korvessa ja matkaa vieläpä 15 kilometriä. Molemmat, sekä reutsi että paalain paloovat aivan korjauskelvottomaan kuntoon. Onneksi oli vakuutukset kunnossa ja henkilövahinkoja ei tullu... Sitä minkä takia syttyi, ei kukaan tiedä, ei edes Jussi. Oli vain sammunu ja ruvennu lyömään konepellin alta liekkiä, jolloin Jussi otti jalat alleen ja soitti palokunnan...
Urakoittija kävi sitten paalaamassa loput rehut seuraavana päivänä, parin päivän päästä olin jo toipunu ja palasin töihin. Piti kahtua joku nelivetoinen traktori etukuormaajalla deutsin paikalle. Päätin että tähän taloon ei toista deutsia tule joten heti seuraavaksi mieleen tuli Valtra tai Valmet. Nettikoneesta löytyi muutama hyvä vaihtoehto mutta sopivin löytyi kuitenkin aivan muutaman kilometrin päästä eräältä pieneltä koneliikkeeltä. Valmet 805 Autocontrol vuodelta -88, jossa oli tunteja vain 6000, vaikutti oikealta vaihtoehdolta tälle tilalle. Massikan korvanneesta vanhemmasta 805:sta olin ollu jo tyytyväinen joten sovittiin sitten esittely seuraavaksi päiväksi...

Liikkeen pihassa oli muitakin kiinnostavia koneita, tosin tuon sinisen 805:n lisäksi miun käyttöön ei olisi sopinut kun tuo vihriä 805 tuolla kauempana. Siinäkin oli autocontrol ja siihen olisi saanut etukuormaajan jälkikäteen mutta tunteja oli jo 13 000 ja renkaat aika paskassa kunnossa. Sinisen 805:n renkaat oli melkein uudet joka lisäsi kiinnostusta siihen. Kirsikkana kakun päällä oli hinta, vain 16 000 sis. Alv! Eikä tarvinnut kuin käydä koeajolla niin kaupat syntyi.

Heti seuraavana päivänä, luovutushuollon jälkeen sain ajella sitte kotia, tyytyväisenä hyvistä kaupoista. Kuvia ei tullu otettua kun kameran objekti oli paskana ja ostin uuden vasta muutaman päivän kuluttua...
Paalaimen menetys vitutti edelleen hyvistä traktorikaupoista huolimatta. Viikon kuluessa alkaisi puinnit ja omien olkien lisäksi olin sopinu parin isännän kanssa että paalaan heidänkin pehkunsa, joten uusi paalain oli pakko löytää jostain. K-maataloudella oli Lapualla myynnissä Krone 1200 jolla oli paalattu vain ilman happoa ja oli suht' hyvässä kunnossa. Pari soittoa ja se oli ostettu. Parin päivän kuluttua paalain olikin jo saapunut Pieksämäen K-maataloudelle. Kävin sitten sinisellä 805:lla hakemassa sen...
Kuvan paalipihdit haettiin samalla reissulla samasta puljusta mistä tuo 805 ostettiin myös.
Lisäkuvaa Kroonesta...

...ja paalipihdeistä.
Sitten sain naapurin Tuplajunkkarin lähes ilmaiseksi (200€). Naapuri kun lopetti lampaiten pidon nii ei enää ole tarvetta. Torven ja sivulla olevan suojuksen joutui kyllä vaihtamaan kun molemmat oli aeevan lommoilla...
Ja romut rivissä
