Terve, olen Esa Ruokonen ja pyöritän pari vuotta sitten sukupolven vaihdoksessa minulle siirtynyttä Vehkaojan tilaa. Ikää meikäläiseltä nuorelta viljelijän alulta löytyy 32 vuotta. Itse ei minun tarvitse taloa asuttaa, on minulla myös vaimo Tanja sekä kolmevuotias poika Anssi sekä vuoden vanha tyttö Anniina. Tanja on tällä hetkellä kotiäitinä, mutta auttelee minua navetalla sen minkä kerkiää ja jaksaa. Hirveämmin ei Tanja ole muista maataloushommista kiinnostunut, mutta hänkin kotoisin maatilalta joten on hänkin koko pienen ikänsä lehmien kanssa touhunnut. Onneksi kiire sesonkeina apuna ovat omat vanhemmat, jotka sukupolven vaihdoksen jälkeen muuttivat tuohon parin kolmen kilometrin päähän kylälle asumaan, ei siis kunnankeskustaan vaan tämän syrjäkylän "keskustaan". Ostivat vanhan talon sekä tonttiin kuuluvan peltolämpäreen, josta osa on kasvimaalla, osa minulla viljelyksessä. Sitä hiljalleen remontoivat parempikuntoiseksi.
Omaa taustaa sitten sen verran, että peruskoulusta päästyäni päädyin paikalliseen lukioon opiskelemaan, kun nuo kouluaineet tuntui omaan päähän taipuvan. Lukion läpi rämmittyäni opiskelut jatkuivat ammattikorkeakouluun josta valmistuin agrologiksi. Sen jälkeen olen työskennellyt eri tiloilla työmiehenä sekä hoitanut myös tilojen laskutuksia ym. paperihommia. Eräältä tilalta tarttui sitten mukaani tämä nykyinen vaimoni. Ohella auttelin tietenkin kotosalla, ja vuonna 2004 tapahtui sitten tosiaan tämä sukupolvenvaihdos.
Noh siinä hieman tietoa itsestäni ja taustoista, kerrotaanpa sitten itse tilasta. Eli tämän tilan perustamisvuodesta ei minulla ole tarkkaa tietoa, mutta ainakin pitkälti 1800-luvulla tässä on jo asuttu ja viljelty, ellei jopa pidempäänkin. Jo edesmenneelle ukilleni tämä tila tuli kuitenkin sotien jälkeen 1940-luvun lopulla asutustilana. Ukin suku on siis kotoisin luovutetun Karjalan mailta, ja ukin perhe joutui sodan aikana evakkoon, ukki itse oli rintamalla. Useiden vaiheiden jälkeen tästä tilasta tehtiin kaupat vuonna 1947, vuotta ennen kuin isäni syntyi. Tämä tila oli siis ennen sitä palanut, ja sen takia edelliset asukkaat olivat tämän hylänneet. Jo ennen paloa tämä tila oli kuulemma ollut hunningolla useiden vuosien ajan, ja tämä tulipalo sitten ilmeisesti viimeisteli hylkäämisen. Tällaisia rappiotiloja suosittiin evakoille asuttavaksi. Noh silloin aikanaan kun ukki tälle tilalle tuli, pihapiirissä ei ollut muita rakennuksia kuin pihasauna, vanha jo ränsistynyt navetta, kivijalkaan asti palanut päärakennus sekä liekeistä pahoin kärsinyt aitta. Tietenkin ympärillä oli 13 hehtaaria peltoa, mutta kaikki olivat pajukoituneet melko umpeen. Tilaan kuului myös vajaa 20 hehtaaria metsää. Tilan rakennus alkoi vanhan navetan ja aitan purkamisella sekä uuden navetan rakennuksella ja peltojen raivuulla. Seuraavaksi talveksi eläimet saatiin uuteen navettaan, joka toimii siis vieläkin meidän navettana. Talvi raivattiin metsästä puita uuteen asuinrakennukseen, joka nousi seuraavan kesän aikana, sitä ennen perhe asui naapurissa. Myös uusi liiteri/saunarakennus nousi joen varteen. Kaikki pellotkin saatiin raivattua ja siitäpä lähti uuden tilan kehittäminen. Kaikki nämä rakennukset ovat siis yhä aktiivikäytössä.
Jo 50-luvulla ukki otti viljelyyn sokerijuurikkaan, jota kuitenkin viljeltiin aluksi vain muutamien aarien alalla johtuen siitä että kaikki työvaiheet piti tehdä käsin. Juurikasta viljellään tilallamme vielä edelleen, nyt vain viime vuodet ovat nostaneet tummia pilviä alan ylle, on tullut EU:n sokerikiintiötä ja ovat puhuneet myös kuljetustukien lopettamisesta näille seuduin... 50-luvun loppupuolella tilalle hankittiin myös ensimmäinen traktori, Porsche Super. Sen myötä tulivat myös traktorikäyttöiset työkoneet. Ennen sitä tilalla suurin osa töistä tehtiin hevosella, kuitenkin naapurissa oli iso Nuffield millä kuulemma paljolti käytiin traktorittomille kyläläisille urakoimassa. 60-luvun alkupuolella navetan kylkeen nousi AIV-torni ja ostettiin kelasilppuri. 60-luvun puolivälissä juurikkaan viljelyä pystyttiin nostamaan jopa muutamaan hehtaariin, kun nostotyöhön ostettiin useamman tilan yhteiskoneeksi Jukon juurikkaan nostokone. Myöhemmin muiden tilojen lopettaessa tämä kone ostettiin meille itsellemme. Porschen kaveriksi saatiin 165 Massikka 60-luvun lopuksi.
1972 sitten tapahtui sukupolvenvaihdos ja tilan vetovastuun otti isäukko. Heti aluksi hankittiin ensimmäinen "oma" leikkuupuimuri, Claas Compact 25, joka oli oikeastaan neljän eri tilan yhteinen. Kaikki kun olivat karjatiloja ja hyvä jos puitava pinta-ala ylitti yhteensä kahtakymmentä hehtaaria, joten pieni puimuri oli huokea valinta. 70-luvun alussa oli useita märkiä syksyjä, ja neliveto oli kova sana siihen aikaan. Lopulta vuonna -76 isä sitten vaihtoi Massikan nelivetoiseen 780 Fiiattiin, ja siitä lähtien on traktorit meille tullut Italian niemimaalta. Seuraavaksi tilalle rakennettiin tuo nykyisinkin käytössä oleva konehalli. -79 myös vanha Porsche sai väistyä, kun kakkoskoneeksi hankittiin yhä meillä oleva takavetoinen 680 Fiiatti. Tätä isä on kyllä harmitellut, että ei olisi pitänyt antaa mitään vaihdossa vaan säästää vanha uskollinen palvelija.
80-luvun alussa rakennettiin sitten "oma" kuivuri, tämäkin oli saman porukan yhteinen mitä tuo puimuri. Kuivaaja on edelleen meidän käytössä, tosin osakkaista osa on viljelyn loppumisen takia jäänyt pois ja muutama tullut lisää. 3 karjatilan viljat siinä on nykyään kuivattu ja myös säilötty mitä mahtuu. Kasarin alussa saatiin myös ostettua lisää peltoa kymmenisen hehtaaria. Se mahdollisti sokerijuurikkaan alan lisäämisen. -85 oli aika päivittää fiiattia uudempaan, ja 780 vaihtui FiatAgri 80-90 DT malliin. Tähän ostettiin myös tilan ensimmäinen etukuormaaja, Pika-Bertta 1300. Kasarin lopussa saatiin myös ostettua ja vuokrattua peltoa suunnilleen 30 hehtaariin.
Peltomäärän lisäys kutkutti sitten mieltä saada kolmas traktori tilalle. Uutta ei kehdattu hankkia, joten päädyttiin vähän isompaan käytettyyn mitä isä oli aluksi kaavaillut. Ysärin alussa saapui sitten vajaa kymmenen vuotta vanha mutta likemmäs kymppitonnin ajettu 980 DT Fiiatti. Konehallia jatkettiin myös ja siihen rakennettiin tuo nykyinen "lämmin" paja-osa. Navettaa oltiin jo useampaan otteeseen remontoitu, mutta pian olisi edessä suurempi remontti. Siihen asti oltiin siis pidetty lehmien lisäksi myös muita kotieläimiä, muutama possu sekä lammas että kanoja. Isä on aina ollut eläinrakas ihminen, mutta nyt peltohehtaarien sallitessa lehmien määrää pystyisi kasvattamaan ja vaan erikoistumaan niihin. Punnittiin myös vaihtoehtoja jos lehmät olisi laitettu kokonaan pois ja keskitytty juurikkaaseen tai päinvastoin. Lopulta päädyttiin siis remontoimaan navetta ja kasvattamaan eläinmäärää sinne nykyiseen pariinkymmeneen. Navetassa oli siis alkujaan tilat maitohuoneelle/karjakeittiölle, itse lehmien tila ja lisäksi sikojen, lampaiden ja vanha hevosen "huone", mutta nyt kaikki väliseinät purettiin ja otettiin koko tila lypsylehmille. Samalla rakennettiin sitten tuo nykyinen maitohuone navetan seinän kylkeen sekä purettiin vanha rehutorni ja siirryttiin tekemään rehut laakasiiloon. Metsää ostettiin lisää ja kasvatettiin se tuohon nykyiseen 35 hehtaariin. -98 sitten isä päätti vaihtaa tuon 80-90 fiiatin TL90 nyykkäriin ja MP-liftin 140 kuormaimeen.
Vuosituhanteen vaihteessa kuivurin kylkeen nousi viljasiilo, johon nykyään me säilötään viljat sekaisin. Ollaan siihen samaan pyttyyn myös säilötty muiden kuivaajien jyviä, jos ei muualle saa mahtumaan. Se ei ole niin nuukaa, kun kuitenkin kaikki ollaan karjatiloja ja luotetaan että jokainen panostaa omaan viljan viljelyyn. Minun isännyyteni sitten lähestyessä tuohon 980 fiiattiin alkoi olla jo kerääntynyt uhkaavan paljon tunteja. Lisäksi munavaihteet ja ahdas sekä kuuma ohjaamo eivät olleet kovin miellyttävä työympäristö esim. rehunteossa. Sain sitten kuulla että näiden 90-sarjalaisten nyykkäreiden valmistus lopetetaan piakkoin. Se oli sitten oikeastaan viimeinen sysäys sille, että päätin vaihtaa 980:n uuteen 110-90 nyykkäriin. Isäkin suostui siihen, sillä vielä silloin hän oli isäntänä. Sanoi että minunhan se tulevaisuus tämän tilan kanssa on...
Siinä oikeastaan "lyhykäisyydessään" tilan historia merkittävimpine investoineen. Tämän hetken tilannehan on se, että peltoa on viljelyksessä sen 37 hehtaaria, josta vähän yli parikymmentä on nurmella, vajaa kymmenen jurtilla ja loput vajaa kymmenen kasvaa ohraa ja vehnää. Lehmiä ammuu tällä hetkellä navetassa 20 kappaletta, hiehoja ja vasikoita yhteensä sen puolenkymmentä lisäksi. Metsää on sitten tosiaan pyöreästi sen 35 hehtaaria.
Tilan kalusto tuli jo mainittua tuossa äsken, mutta tarkempi esittely ei varmasti ole pahitteeksi. Traktorit on sen verta "tuoreita" että niitä ei olla ihan äkkiä vaihtamassa. Loput koneet ja vehkeet tulette näkemään päivityksissä.
Tilan ykköskone, New Holland 110-90 vuosimallia 2003, tunteja mittariin kertynyt 1200. Itse turbotettu pari vuotta sitten vuoden vanhana, ei mitään suuria määriä voimaa haluttu ottaa ulos mutta kunhan vähän enemmän sitkeyttä saisi sekä polttoaineen kulutusta pienennettyä. Arviolta 120 hevosvoimaa saadaan ulos. Tällä tehdään kaikki tilan raskaimmat työt, kärryn vedot ja silppuroinnit. Aikanaan kun tämän ostin, suunnittelin että ostan tähän kuormaajan keulalle niin voi esim aurauksia urakoida talvella. Ei ole vieläkään tullut sitten toteutettua..
New Holland TL90 ja MP-lift 140 kuormain, vuosimallia 1998, tunteja 2300. Tällä siten tehdään kaikki kuormaajaa vaativat työt. Sopivan ketterä ja tehokas peli kuormaaja hommiin. Ollut luotettava peli, perus 90- sarjalaisen fiiatin tekniikkaa hieman päivitettynä, eikä näihin tunteihin mennessä ole tarvinnut isompia remonttejakaan tehdä.
Fiat 680, vuosimallia 1979, tunteja mittariin kerryttänyt 6100. Tällä tehdään sitten kaikki pienimmät ja kevyimmät sekä ketteryyttä vaativat työt, yllättävän paljon tällekin on hommaa. Kylvöt, ruiskutukset, apulannan levitykset sekä juurikkaannosto on tämän koneen työtehtäviä. Remonttia on joutunut tekemään tähän vuosien saatossa, kytkin kerran vaihdettu sekä kansipahvi vast ikään, nostolaitteestakin on taidettu jotain rempata.
Puimurina toimii Claas Consul, vuosimallia 1977. Leikkuuleveyttä on 260 senttiä joka on aivan riittävästi meidän aloille. Tämä on tullut tilalle tosiaan ysärin puolivälissä käytettynä sen jo aikaisemmin kerrotun Compactin tilalle. Sen puimurin porukassa olleet viljelijät kun lopettivat viljelyn tai ostivat uuden itselleen, kone jäi meidän käyttöön. Isä sitten kuuli että kunnan toisella puolella on tämmöinen käytetty Consul myynnissä, joka jo puintiteholtaan on paljon tehokkaampi kuin Compact vaikka ikää onkin suunnileen samanverran. Tyytyväisiä ollaan tähän oltu eikä näillä pinta-aloilla tosiaan vaihdeta vielä johonkin aikaan.
Josko tuossa ois tarpeeksi pohjustusta minkälaisesta touhusta on kyse. Seuraavissa päivityksissä sitten lisää tarinaa.
