Foortti huilaamassa kuivaheinien teon aikaan. Näköjään pöyhimen ja karhottimen välinen vaihto kesken.
Olivat kuivaheinälohkot niin lähellä kotia, että ajettiin kahdestaan paalit hallille ettei tarvi kärryn kanssa jumpata ja nopiampi lastata pellolla.
Järvenrannan sarkapelto tehtiin myös hieman myöhemmin kuiviksi. Hyvin kasvanut, kun kosteutta riittänyt eikä lämmöstäkään pulaa ole ollut.
Paaleja kotio
Selvästi erottaa kasoista kummat on tehty kummaltakin lohkolta.
Fransgård antautui isännän murskatessa pellonlaitoja. Tekovika hitsisaumassa...
Lietteenajoa. Oli tarkoitus ajaa ennen pitkään odotettua sadetta, jotta imeytyisi sitten siinä veden mukana oikeen näppärästi. Ei kaikkia kuitenkaan kerennyt ennen sateita niin loput sitten ajettiin kurakelissä, sillä pellot kantoi kyllä ihan moitteitta. Tiet meni nopeasti pinnasta velliksi, joka sitten sotki kaik vehkeet.
Tuli livakasta letkulevittimen takaosa nostettua kokonaan irti. Tuppasivat ratketa nua putkenpätkät johon se kiinnitetään tuosta isommasta putkesta. Kuvassa hitsattu jo takaisin ja vahvistelinkin niitä. Tuo letkuteline itsesään on vieläkin kyllä tuossa hallin pihamaalla, kun ei käyttöä ole ollut vielä ja edellinen omistaja on sen vetänyt ruhtinaaliseen solmuun. Tehdä sitten kerralla uusi. Ja ledivalot tuli samalla asennettua perään, kun oli isäntä keväällä jostain alelaarista napannut 2kpl muutamalla eurolla.
Ryssäläinen kärrykin antautui ekan sadon lopulla. Kiila meni pirstaleiksi vetoakselilta ja oli se näköjään jossain välissä kieroonkin mennyt. Taitaa suurin syy olla ketjujatkojen aukeilu/katkeilu, jonka myötä ketju ja kolat saa hienosti rullailtua akselin ympäri jos ei huomaa ajoissa. Nyt on alettu hitsaamaan jatkojen mutterit kiinni ja tuntunut ainakin tähän mennessä kestäneen paremmin. Kertaalleen vaan saanut sen jälkeen laittaa uuden jatkon. Toisaalta vanhat jatkot olikin aitoja neuvostoliittolaisia. Nyt ovat kuitenkin loppu niin käytiin hakemassa uusia.
Käytettiin sitten paikallisella pajalla prässissä koko kulmavaihde ja akseli paketti. Sielä se pääsi sitten Kymenlaakson isoimman prässin hellään huomaan, kun ei ulkomittojen puolesta muut riittänyt.
Myöhemmin käytiin sitten teettämässä uusi akseli, joka näkyy taka-alalla toisella paikallisella pajalla.
Päivä ennen rehuntekoja oli tullut jätettyä Kemppi virrat päällä pihalle. Sähkökatkos oli sitten saanut sen lykkäämään lankaa ittekseen. Jonkun aikaa oli kerennyt siinä rullailla ennenkun isäntä oli huomannut.
Kakkossadosta kuvia. Aamulla vehkeet valmiina jatkamaan.
Karhottelua
Mato ei-niin-matala.
Hienosti puhaltaa.
Lieteyhdistelmä hieman edustavammassa kunnossa edellisiin kuviin verrattuna
Tuli laitettua tehtaalle viestiä piennarmurskaimesta. Kertoivat että tuossa vanhemman mallisessa vetopäässä on ollut enemmänkin hitsausvikoja ja lähettivät sitten kokonaan uuden omaan piikkiinsä. Ei voi kun olla tyytyväinen
Paalien ajoa.
Puinteja ilta-auringon lämmössä.
Ja olkia paaliin.
Ja kotia.
Aiempien kuvien heikommat heinät olikin jo tähän mennessä melkein kokonaan syötetty hiehoille laitumen lisänä.
Sitten tehtiinkin myöhäisempää kakkosta hiehotilalla. Tarkoitus olikin korjata vain kahteen otteeseen sielä.
Naapurin hiehotila antoi yhden lohkon tehtäväksi, kun itsellään oli jo tarpeeksi. Hienosti oli kasvanut juolavehnä tuolla märässä reunassa. Huomaa ettei ole kannattanut panostaa vesitalouteen, kun huonoimmissa kohdissa kasvaa parhaiten
Melkein täydellä tohinalla. Urakalla ja porukalla
6620 pamahti jarrujen ilmausputki perän päältä... Piti viimeiset sitten silppuroida Fendtillä. Onneksi happotynnyri on nyt silppurin aisalla, ettei sentään tarvinnut happolinjoja vedellä Fentin ylitte. Kärryt vedettiin sitten 6200, kun ei siirtomatkaa ollut kun vähän nimeksi.
Hiehojen talven rehut tulikin sitten yhteen aumaan, yhdellä kertaa.
Sitten lehmätilalla paikallisen viljamiehen apiloita korjaamassa. Halusi, että tehdään ajoissa, jotta talvehtii kunnolla niin piti sitten 10ha tehdä erikseen.
6620 oli edelleen telakalla, kuten karhotinkin. Ajettiin sitten karhottamatta fentillä. Saatiin myös vettä niskaan juur ennen, kun silppuri kerkesi pihasta lähteä. Ei paranisi luottaa sääennustukseen niin paljoa. Mutta kerettiin ennen isompia sateita. Kolmanneksi viimeinen karho oli menossa, kun alkoi taas satamaan. Kotimatkalla ei sitten enään meinannutkaan riittää pyyhkimessä vauhti.
Myöhemmin paalattujen olkien ajoa.
Ja loppukevennys. Tuli vahingossa tönästyä yksi paali kärryn toiselta puolelta alas purkaessa ja purkupaikka on niin, että kärry on tuossa piha-/mettätiellä ja sitten toiselta puolen puretaan.